Golden Foxfire

Päiväkirja

19th April 2024 - Tulip Carnival 2024

Edellinen ratsukko suoritti ohjelmansa loppukolmannesta, kun Aurora päätti siirtyä lämmittelykentältä areenan sisäporteille odottamaan vuoroaan. Hän ei laskeutunut Foxfiren satulasta siksi aikaa, vaan katsoi mieluummin radalla suorittavaa ratsukkoa satulasta käsin. Kirkas valokeila seurasi itsepäisesti tummanruunikon askeleissa ja varmisti, että pimeän maneesin jokainen silmäpari oli varmasti kiinnittynyt oikeaan kohteeseen.

Foxfiren luimahtavat korvat antoivat Auroralle pari sekuntia aikaa siirtää tuo huomio ratsuunsa, kiristää vasemman käden otetta ohjissa ja siirtää oikean jalkansa vilahtavien hampaiden ulottumattomiin. Kuolain kilahti sen välkähtelevien hampaiden välissä, kun orin hampaat napsauttivat ilmaa muutaman kymmenyksen päässä naisen mustankiiltävistä saappaista. Orin korvat painuivat tiukemmalle sen niskaan epäonnistuneesta yrityksestä.
Aurora tiukensi ryhtiään ja asetti orin paremmin jalkojensa väliin. Sen temppuilu ei tuonut enää yllätyksiä useamman vuoden yhteystyön jälkeen, mutta joinakin harvinaisina hetkinä naisen huomio saattoi viipyä toisaalla sekunnin liian pitkään ja hän saisi tuntea myös rankaisunsa siitä; reikänä uudenkarheissa kisahousuissaan tai violettina mustelmana sääressään. Foxfire ei ollut nirso.

Ori tuntui asteen rauhattomalta. Sen tumma siimainen häntä ei sivallellut kiukkuisesti pakaralta toiselle, mutta orin niska oli jännittynyt ja se nyki ja pureskeli kuolaintaan paikoillaan seisoessaan. Ele sai Auroran tuntemaan olonsa hieman rennommaksi. Naisen ilme ei paljastanut mitään, ja hetken orin luimuja korvia tuijoteltuaan hän siirsi katseensa takaisin areenaan. Katsomo oli täynnä. Kameran välkähdykset välähtivät pimeydessä kuin tähdet mustalla taivaalla. Auroran silmät tarkentuivat erityisesti kentän etuosaan, missä lehdistön kalliimmat kamerat ja striimausvehkeet oli asetettu heille erikseen rajatulle alueelle.

Foxfire selvästi odotti vuoroaan, eikä Aurora voinut olla iloisempi asiasta. Noina harvinaisina hetkinä kun ori oli halukas oikeasti esiintymään, se oli selvästi myötämielisempi ratsastajansa ohjeistukselle. Ja Tulip Carnival oli tapahtuma, jossa Aurora halusi suoriutua menestyksekkäästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Vaaleanruunikko ori tulisi olemaan henkeäsalpaava näky valokeilassa. Radalla sen sapelihampaat ja kekälemäiset silmät pysyisivät piilossa katsojien silmistä. Sen sijaan orin isot liikkeet ja kultainen ulkomuoto maalaisi aivan toisenlaisen tarinan heistä. Sen voimakkaat jalat tallaisivat osaavin askelin areenan kenttäpohjaa ja nostaisivat pienen pölyn kentän pinnalle leijumaan, ja orin kullanruskea kiiltävä karvapeite kimaltelisi valokeilassa kullan lailla.

Illuusio ei saisi rikkoutua, ei näin suuren katsojamäärän edessä.

Sister, are you watching? We will be shining.

23th September 2023 - Åland Weekend

Ote Wassenaarin päiväkirjasta

-- “Mitä kuita ja tähtiä oikein lupailit niissä astutusilmoituksissa?” Naisen ääni oli tiukka ja vakaa, mutta hänet paremmin tuntevat pystyi kyllä erottamaan huumorin sävähdyksen, jos ei äänessä niin sitten sanoissa. “Että Neva menee täydellistä piaffea silmät suljettuina?”

“Ei minun tarvinnut sitä erikseen kirjottaa, kun orin sukuun tutustuessa kaikki tietää sen olevan oletus.”

Evie nosti huoliteltua kulmaansa yrityskumppanilleen, nojasi kämmenvartensa karsinan reunalle ja loi tarkan katseen nuoreen mustaan. Luke katsoi, kuinka naisen arvioiva katse juoksi Nevan öljytyistä kavioista sen pitkiin jalkoihin, ja siirtyi niistä sitten satulan kautta orin nuputettuun harjaan ja ystävällisiin, kirkkaisiin silmiin. Katse oli niin arvosteleva, että vähempää miestä olisi saattanut pelottaa.

“No, kai siinä on jotain vetoa, hyvänä päivänä,” nainen myönsi arviointinsa päätteeksi. “Jos haluaa tylsän tusinatuotteen liukuhihnalta.”

Luke ei pystynyt piilottamaan puolittaista virnistystään, kun hän nosti orin pään ylemmäksi ja nojasi kuiskaamaan tälle kuhertaen: “Älä ota hänen sanojaan itseesi, komeudellasi ja persoonallasi ei ole vastustajaa. Evie on vaan kateellinen, kun kukaan ei ole osoittanut mielenkiintoa Foxfiren ilmoitukseen.”

Wassenaar ei tosiaan näyttänyt huomioivan naisen pistäviä sanoja ollenkaan, vaan työnsi tyytyväisenä ison päänsä syvemmälle Luken syliin ja alkoi hamuilemaan miehen kisatakin taskuja makupalojen toivossa. Luke sysäsi orin hellästi kauemmaksi sotkemasta puhdasta takkiaan.

“Kateellinen?” Evieltä kuului ‘tsk’. “No en ole. En hyväksyisi jokaista halukasta kysyjää kuitenkaan, meillä on sentään standardit.”

“Siis muilla on standardit.”

“He älyää virheensä, kun käydään korottamassa laatispalkintoa ja päivitetään porrastettujen suoritusprosentti profiiliin,” Evie huikkasi tietäväisesti. Lukekin tiesi mitä hän meinasi, mutta mies ei ollut edelleenkään yhtä varma, että 90% sijoitusprosentilla olisi niinkään vaikutusta jalostussuunnitelmiin, varsinkaan näin varhaisessa vaiheessa.

“Aluetason HeA voitot ei taida olla riittävän iso porkkana sivuuttamaan Foxfiren voittajaluonteen ja älyntäräyttävän suvun,” mies toikin epäilyksensä esiin.

“Kuka täällä nyt onkaan kateellinen?”

“Kummalle? Luonteelle,” Luke irvisti, “vai suvulle?” Hän esitti vielä kakovansa sanojen perään vahvistaakseen niiden merkitystä.

Evie nosti kämmen nyrkissä ensin etusormensa pystyyn ja sanoi äänettömästi ‘voittoja’ ja nosti sitten keskisormensa pystyyn lausuen ‘luonnetta’ ja loi Lukeen paljonpuhuvan katseen kulmiaan nostellen. Ah, flipping the bird brittiläisittäin, se perinteinen. Totiseksi naiseksi Evie osasi olla kyllä aivan surkuhupaisa halutessaan.

“Meiltä sentään löytyy kumpaakin,” Evie vastasi ja vilkaisi taas merkitsevästi karsinassa nuokkuvaan, kilttiin ja hiljaiseen Wassenaariin, joka kuin vahvistaakseen sanojen piilotettua totuutta ei hievahtanutkaan paikoiltaan, kuin peläten, että Luken ihmeelliset kädet katoasivat sen turvalta.

“Mutta ei kansainväliseltä tasolta. Ettekö nyt kurkottele hieman rajojenne yli?”

“Voi, Foxfire on niin edellä ikäisiään, ettei siitä näy pistettäkään horisontissa.”

“Etkö sinä kurkottele hieman rajojesi yli?” Luke korjasi kysymystään.

“Entä sinä?” Evie vastasi siihen merkitsevästi. Kaksikko vaihtoi tietäväisiä katseita ja äänettömiä sanoja keskenään, ja ymmärsivät hyvin toistensa sanattomat vastaukset. Kahden sydämenlyönnin ajaksi he molemmat hiljentyivät ajattelemaan omia syitään täällä olemiseen ja antoivat tyyneyden laskeutua jänteisiinsä.

Luke oli ollut nuoruusvuosinaan vinha juoksemaan arvokisojen perässä, sekä koulussa että esteillä, mutta vuosien karttuessa oli ne alkaneet jäämään taka-alalle ja sitemmin kokonaan pois heidän laittaessa lopulta oman yrityksensä pystyyn. Luke ei ollut katunut uramuutostaan hetkeäkään. Päinvastoin, mies ei ollut koskaan ollut sitä menestyksekkäintä kaartia kummassakaan lajissa, ja nuorikkojen parissa hän tunsi pystyvänsä hyödyntämäänkin osaamistaan ja taitojaan oikeasti merkityksellisellä tavalla. Projektivarsat oli vaihtuvia ja mielenkiintoisia, ja miehellä oli paljon mitä antaa. Mutta se ei estänyt Lukea tuntemasta aika ajoin pientä kaipuuta takaisin valokeilaan, tuomariston eteen. Ja miehen onneksi hänen työpaikkansa tarjosi myös siihen mahdollisuuden, mikäli tähdet sattuivat vain kohtaamaan.

Niin kuin nyt Wassenaarin kanssa.

“Neva on kohta siirtymässä opiston puolelle,” mies sanoi rauhallisesti ja pyyhkäisi nuorikkonsa otsalle levinneitä valkoisia irtokarvoja. “Minun täytyy aloittaa hakemusten kvaalausprosessi.”

“Tiedän,” Evie vastasi hiljaa takaisin.

Luke loi tähän sympaattisen katseen. Vaikka Eviellä ja Foxfirellä oli vielä vuosi jos toinen yhteistä aikaa jäljellä, työn asettamalla deadlinellä oli tapana hypätä yllättäen naamalle, jos ei pysynyt tarkkana. Ja Evie tuntui kiintyneen Foxfireen voimakkaammin kuin yhteenkään aikaisempaan projektiinsa, vaikka Luke ihmetteli edelleenkin että miten. Verraten Nevaan, joka olin puolestaan ollut Lukelle kuin mikä tahansa hyvänmielenprojekti. Vaikka orin kanssa olikin ollut mielekästä touhuta ja antoisaa työskennellä, hän tiesi, että alkuhaikeuden jälkeen hän olisi yhtä onnellinen työskennellessä myös seuraavan projektinsa kanssa, kun Wassenaarin olisi aika jatkaa uraansa jonkun muun käsissä.

Luke antoi hymyn taas vallata kasvonsa. “Se kumpi ansaitsee vähemmän prosentteja kentällä joutuu kertomaan Noahille tän matkan syöneen meidän ensikuun budjetin?”

Evien vakavalle naamalle puhkesi pieni hymy vastaukseksi. --

Evie antoi Luken ja Wassenaarin, ja heidän kulmia kohottavan veljeilynsä jäädä taakseen. Samalla hän yritti jättää jälkeensä myös tunteen, joka oli inhottavasti luikerrellut naisen ihon alle, kun heidän keskustelunsa aihe oli asteen muuttunut. Evie ei ollut koskaan pitänyt itseään kovin takertuvaisena tai helposti kiintyvänä henkilönä, minkä takia hänen työnsä ei ollutkaan koskaan ollut vaikeaa - ainakaan sillä osastolla, ja hän oli aina pitänyt ammattimaisuutensa tietyn tason yläpuolella. Työstä kun ei tarvinnut tehdä turhan hankalaa tahallaan. Sitä hän näki työpiireissään liiankin usein, ja vaikka Evie pyrkikin olemaan tekemättä johtopäätöksiä niiden perusteella, kertoihan se joka tapauksessa persoonasta jotain.

Sentimentaali ei kuulunut heidän työnkuvaan. Ja Evien työylpeys oli aina pitänyt hänet kurissa, jos jonkinlaista houkutusta oli havaittavissa. Ei sillä, että sitä olisikaan koskaan aikaisemmin tapahtunut, eikä nainen ollut todellakaan halukas myöntämään sen tapahtuvan nytkään. Joten miksi hänen sydänjuuriaan kihelmöi inhottavasti aina, kun ajatukset keskittyi hänen kultaruunikkoiseen varsaansa, joka ei ollut ollut varsa enää pitkään aikaan, mikä taas merkitsi sitä, että heidän olisi aika siirtyä kaaviossa kohta eteenpäin?

Evie yritti käsivarttaan raapimalla suunnata huomionsa muualle paljaasta tunnetilastaan, asteen vihaisestikin. Hänellä ei olisi ehdottomasti mitään ongelmaa luovuttaa Foxfire opistolle, kun Evien tehtävä orin kouluttajana olisi tehty, eikä hän käyttäisi tämän jälkeen yhtään sen enempää aikaa oria muistellenkaan, kuin oli käyttänyt muihinkaan kouluttamiinsa varsoihin. Koska hän oli ammattilainen.

Mielensä päättäneenä Evie suuntasi piha-alueen tungoksen läpi trailerilleen, jonne Foxfire oli katsottu paremmaksi jättää odottamaan vuoroaan. Luke oli vuokrannut Wassenaarille kisan ajaksi oman karsinan tallirakennuksesta, mutta Evie tiesi, että Foxfire ja sen välkkyvät sapelihampaat ja turkinpippurinen katse olisi syytä pitää mahdollisimman kaukana mahdollisista ohikulkijoista. Rikosilmoitus puuttuvista raajoista ja sokeutuneista silmistä ei auttaisi imagoa, ei Evien eikä varsinkaan Foxfiren, ja nainen toivoikin välttyvänsä näistä mahdollisimman pitkään, vaikka välillä hänen takaraivossaan kuiskuttelikin mahdollisuus juuri sellaisesta jossain vaiheessa orin elämää.

“Hei, menkää pois sieltä!” Nainen sähähtikin säikähtäneenä, kun hän havaitsi pienen ihmisjoukon kurkkivat trailerinsa takaovesta sisällä oleskelevaa oria.

Kolmen nuoren porukka hypähtikin yllätyksestä Evien käskylle ja kääntyvät katsomaan naisen saapumista toisiaan epäröivästi vilkuillen.

“Ei me koskettu siihen tai mitään, tultiin vain ihailemaan-”

“Poistukaa!” Evie keskeytti jyrkästi.

Heidän olkapäänsä ensin jäykistyivät ja silmät asteen suurenivat kärkkäistä sanoista, mutta naamat vääntyivät nopeasti paheksunnaksi ja he mulkaisivat Evielle kääntyessään.

“Ihan sama, ämmä.”

Evie potkaisi asfalttia kengänpohjallaan niin että rahisi. Ääni sai kaverukset pinkaisemaan nopeasti pakoon ja Evie mulkaisi heidän perään vielä varoiksi. Tyhmät lapset. Heillä ei ollut käsitystäkään minkälaisilta ongelmilta hän heidät vältti. Kiittämättömiä, tyhjäpäisiä kakaroita, joiden ei pitäisi edes katsoa yksityisien kisahevosien suuntaan alun alkaenkaan.

Foxfire oli onneksi pysynyt kiinnityksissään trailerissa, vaikka sen häntäjouhet viuhahtelivatkin uhkailevasti lastaussillan yläpäässä, ja kun Evie kurkisti sisälle trailerin hämärään, oli ori aika pelottavan näköinen ilmestys pää puoliksi häneen päin kääntyneenä ja kekälemäisen oranssi silmä pimeydessä kytien. Nainen mietti, oliko nuorisoporukka ennättänyt kurkistaa niin syvälle traileriin ennen hänen keskeytystään. Ei varmaan, muuten he olisivat varmasti pinkaisseet karkuun ilman Evien panostakin.

“No niin päivänkakkara, laitetaan sut valmiiksi,” hän sanoi sujahtaessaan orin takamuksen kautta trailerin etupuolelle. Kullanhohtoisen orin korvat sujahti samatien sen niskaan kiinni ja ori heilutti päätään korkealla silmät pistäen. Evie ei antanut tämän käytökselle mitään huomiota. Hän tiesi, ettei ori tekisi uhittelua pahempaa siinä tilanteessa. Nainen vaihtoikin kiinnitykset riimunnaruun ja vakain ottein alkoi peruuttamaan oriita ulos trailerista.

Foxfiren karva kiilsi ja kimalsi kullan lailla, kun aurinko heitti säteitään sen tarkasti hoidetulle karvapeitteelle. Nuoresta iästään huolimatta, Evie oli onnistunut kasvattamaan orin lihaksistoa erinomaiseen kuntoon, ja nyt sen seistessä koko pituudessaan auringon alla silmät ja korvat tarkkaavaisesti ympäristöään kartoittaen, ori näytti miltei henkeäsalpaavalta. Varsinainen katseenkääntäjä, eikä Evie olisi voinut olla tyytyväisempi. Hän oli edelleenkin vasta tottumassa ympäriltä kuuluviin kuiskailuihin ja huokauksiin, tuijotuksiin ja sormella osoittamisiin, ja vaikka henkilökohtaisesti arvostikin omaa tilaa ja rauhaa, hän ymmärsi myös niiden arvon.

Myös Evien ori nautti niistä vaikkei suoriltaan sitä näyttänytkään. Evie tiesi orin nauttivat niistä sitäkin enemmän sitten koulukentälle astuessaan. Olihan se aikamoinen etuoikeus syntyä maailmaan tuollaisena huomionvarastajana, kun menestys tällä uralla vaati kaikkien katseet kentällä. Eikä se todellakaan ollut itsestään selvä asia, kaikki kouluhevoset eivät olleet yhtä onnekkaita.

Foxfire kulki Evien perässä trailerin sivulle turpa tavanomaisessa mutrussa. Se heitti katseellaan tikareita jokaista ohikulkijaa kohtaan, joka saattoikin heihin päin vilkaista, eli monia, muttei tehnyt muita koijuuksia, kun Evie sitoi sen tiukalle trailerin kylkeen. Evie muisti hyvin kuinka joutui alkutaipaleella pitämään kolmatta silmää takaraivossa orin välkehtivien hampaiden varalle, mutta monet luunapit ja tiukat käskyt tuntui viimein menneen perille. Vaikka Foxfire edelleenkin nosti päätään ja vilautteli valkuaisiaan, kun nainen nosti satulan pidikkeestään ja kääntyi orin suuntaan merkitsevästi. Myös tällä kertaa orin ilme oli jotain halveksinnan, väheksynnän ja paheksunnan välimaastossa.

Vähintään silloin ohikulkijoille oli lienee käynyt selväksi, että ori oli vain päältä kaunis; vaikka kuinka sen karva kimmelsi ja lihaksikkaat jalat löi kipinää, orin niskaan liimaantuneet korvat ja kekälemäinen katse oli kuin tahra öljymaalauksessa. Evien mielestä Foxfire oli kuitenkin uniikki ja muut jäivät ehdottomasti paitsi, kun heillä ei ollut mahdollisuuttakaan säveltää yhteistä sointua orin kanssa. Mutta sen kaikki tulisivat näkemään vielä tämän päivän kisoissa, Evie oli siitä varma.

7th May 2023

Tänään tunsin pitkästä aikaa orin oikeasti rentoutuvan ja antavan ajatusten juosta. Foxfire täyttää aivan kohta jo neljä vuotta ja olemme edenneet sen kanssa pidemmälle kuin olen koskaan aiemmin kenenkään samanikäisen kanssa mennyt. Olen erityisen innoissani ja olemmekin harjoitelleen jo pidemmän aikaa vaativia asioita. Toki treenaus on raskasta ja hikistä ja joskus mikään ei mene niin kuin pitäisi, mutta oonkin opetellut silloin ihan vaan lopettaa ja alottaa aivan alusta. Ilman satulaa tai suitsia. Teimme jopa puomiharjoituksia tavallisten koulutreenien lisäksi näin ja voin aivan käsin tuntea siteemme vahvistuvan. Monikohan vielä nykyään treenailee ilman varusteita hevostensa kanssa, yhtä onnistuneesti kuin me? Voisin lyödä vetoa ettei monikaan.

Olemme molemmat hyvin motivoituneita. Tahdon opettaa uutta ja hioa vanhaa ja Foxfire haluaa kovasti myös oppia, minkä takia olenkin uskaltautunut käydä sen kanssa jo muutamassa kilpailussakin tutustumassa. Aluksi ori ei ehkä ihan ymmärtänyt että silloin oli tosi kyseessä, mutta pikkuhiljaa se sai narun päästä kiinni ja alkoi ymmärtämään kisojen systeemiä. Ei me oltu läheskään yhtä hyvin valmistautuneita kuin muut samoissa luokissa, eikä puoliksikaan niiden ikäisiä, sijoituksissakin ei oltu yhdessäkään edes puolta väliä paremmalla puolella, mutta ori oli ehdottomasti halukas tekemään parhaansa ja se on kaikki millä on mulle väliä. Sulla nimittäin voi olla allasi miten taidokas hevonen tahansa, mutta jos se ei ole valmis tekemään kaikkeaan tai se ei nauti kilparadoista, ette tule voittamaan yksiäkään kilpailuja. Minulle on myös ehdottoman tärkeää että Foxfire tuntee olonsa mukavaksi kanssani, tai kaikki menettää merkityksensä.

Tänään pidettiin vapaapäivä ja lähdimme pienelle vaellusreissulle muutama kymmen kilometriä pohjoisen suuntaan. Ajattelin, että Foxfire on ansainnut sellaisen, viime kuukausien uurastuksensa ansiosta. Luke lähti kaveriksi mukaan Nevalla vaikka aluksi narisikin kuin vanha ovi saranoillaan. Ihan mielissään se oli kun kysyin, vaikkei sitä ääneen koskaan myöntäisikään. Kuulemma kiire vanhojen ja nykyisten ja vielä uusienkin varsojen kanssa. Niin minullakin, muttei hän kuule minun valittavan siitä.

Lastattiin siis Foxfire ja Neva trailerin kyytiin ja lähdettiin heti aamuviiden aikaan liikkeelle. Pakkasin laukkuuni vesipulloja ja juustopekonileipiä välipalaksi. Meillä menisi yli puoleenpäivään että tulisimme takaisin. Paksumpaa takkia emme enää tarvinneet; täällä saaristossa luulisi olevan tähän aikaan vuodesta vielä kylmä, mutta kesä tuntuu yllättäneet meistä jokaisen, joten jo kuuden jälkeen aurinko oli ehtinyt nousta tarpeeksi korkealle lämmittämään eikä merituulikaan aiheuttanut harmia.

Foxfire oli happaman näköinen, mutta niinhän se aina on, karsinasta aina lastaukseen saakka, kunnes se hoksasi ettei tästä päivästä ollut tulossa mikään normipäivä. Heti kun Luken kaasujalka painoi meidät liikkeelle, pystyin miltei kuulemaan kaverusten uteliaat hörähtelyt trailerissa eikä niistä tullut loppua sittenkään kun pääsimme päämääräämme ja laskimme trailerin lastaussillan alas. Hevosia tervehti upea tasankonäköala Punamännyn luonnonpuistossa. Foxfire näytti lumoutuneelta eikä tuntunut uskovan pääsevänsä ihan vaan tallustelemaan luonnonreiteille uuteen maisemaan.

Reissu jäi positiivisesti mieleen, toivottavasti myös Foxfirelle. Lupasinkin sille tekevämme tällaisia reissuja useammin, kunhan treenikiireiltämme ehdimme. Toivon pystyväni myös pitämään lupaukseni, vaikka minulla on tälläkin hetkellä kaksi muuta projektia kontollani ja olen iskenyt jo kolmanteenkin silmäni. Mutta ei orikaan tule jäämään ilman huomiota. Vaikka emme suuntaisikaan vielä aktiivisesti kilpailuihin, olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että pystymme nostamaan kouluvarsojen arvostelupalkintoa seuraavassa tilaisuudessa. Tarvitsemme vain haalia muutaman näyttelyjaoksen rusetin ennen sitä koitosta...

27th January 2023

Rakennearvostelu || © Sojala

Hyvää urheiluhevostyyppiä edustava, jäntevä, suurilinjainen ja sopusuhtainen ori. Hyvänmuotoinen kaula ja lihaksikas runko, hyväasentoinen lapa. Lanne on pitkä ja jaloissa riittävä luusto. Etupolvet hieman painuneet ja kinner epävakaa. Tasapainoinen, energinen laukka, hyvä selän ja takajalkojen tekniikka ja esittää hyvää kapasiteettia.

Eläinlääkärin tarkastus; Yleinen terveydentila hyvä.
Luonne ja käsiteltävyys; Ärtyisä, yrittää potkia.

Irtohypytyskoe; Tekniikka ja kyky on hyvä, voimakas ponnistus, ei avaa tarpeeksi takaa. Käyttää hypyssä hyvin selkäänsä, kohtalainen kapasiteetti. Keskittyy tehtäväänsä, ei ole kovin miellyttämishaluinen.

Askellajit; Laukassa erinomainen rytmi, laukka on elastista, voimakasta ja siinä on hyvä tasapaino. Ravissa hyvä tempo, polkee hyvin alle.

Tallikäyttäytyminen; Rauhallinen, ei pidä ihmisen seurasta.

Ratsain esittäminen: Liikkuu energisesti ja reippaasti eteenpäin, laukassa hyvä säädeltävyys.

4th November 2022

Foxfire on ollut meidän tiloilla majailemassa nyt kesän ja syksyn, ja voin edelleen sanoa olevani erittäin tyytyväinen ostopäätökseeni. Ori otti maisemanvaihdoksen vastaan yllättävän hyvin. Se ei oo rikkonut paikkoja, kiusannut laidunkavereitaan eikä muutenkaan potenut minkäänlaista koti-ikävääkään. Päinvastoin, se näyttää ihan viihtyvän uudesta kodistaan ja uusista laumakavereistaan. Nevasta varsinkin, jonka ei joko ymmärrä mitä sen hapan ilme voi sen perskarvoille meinata tai sit se tietää sen olevan vaan Foxfiren "resting-bitch-face" eikä yksinkertaisesti välitä. Ihana. Vaikka voisin veikata ensimmäistä. Foxfire tarvii kuitenkin just tuollaisen kaverin itelleen, siis joka ei kavahda sen "moodeja". Ne on aikamoisia aamuvirkkuja molemmat. Herään usein varhain ihastelemaan niiden villiä menoa horisontissa, kuppi kuuma kädessä ja klassikkojen soidessa taustalla. Oikeesti, voisko aamut olla enää mitenkään parempia? Molemmat nautitaan niistä yhtä paljon. Yksi asia lisää yhteisten asioiden listalla.

Foxfire on valitettavasti edelleen tallityöntekijöidemme painajaisten ruumiillistuma, jos ne ei muista pysytellä kolmee metriä kauempana siitä. En pysy laskuissakaan kuinka usein mulle on tultu näyttämään uusia mustelmia ties ja missä. Joku ulkopuolinen saattais luulla et me ollaan jotenkin väkivaltaisia heitä kohtaan. Noahia ja Lukea ei naurattanut tää yhtään, yrityksen maine ja sen sellasta, mut onhan tää vähän koomista. Huumori on asia mitä nekin kaks saisivat suoda itselleen useemmin. Ei tällä alalla pärjää ilman, ei ainakaan Foxfiren kanssa.

Mä oonkin tehnyt jo kovasti töitä sen kanssa, sekä kouluttamisen että käytäntöjen ja auktoriteetin suhteen. Tein siis heti ensipäivillä selväksi, etten hyväksynyt minkäänlaista vittuilua mua kohtaan, ja kas kummaa, muutaman kerran kun se koitti mua todella puraista ja saikin samalla mittaa takaisin, niin ei se ole enää yrittänytkään. Voi, uhoilee kyllä kuin riikinkukko, hampaat välkkyen ja silmät valkoisena, mut miä nään mitä se oikeasti sillä yrittää joten ei mulla ole syytä oria pelätäkkään. Ja se näkyy hyväksyneen asian. Joten sen puolin olemme jo sujut. Olen koittanut moneen otteeseen opettaa myös työläisiä, mutta jostain syystä ne ei vaan tunnu käsittävän. Pitävät kuulemma mieluummin kaikki sormensa tallessa kuin koittaavat epäilyttäviin tuloksin luoda sidettä siihen. Ihan kummallista toimintaa! Minne niiden selkärangat on oikeen hävinnyt?

Meillä on ollut enemmän ongelmia ratsutuksen puolella. Älä käsitä väärin, yhteistyömme sujuu edelleen hyvin ja meiltä löytyy kyllä hyvä tasapaino mun vaatimisen ja orin kokeilujen suhteen. Sillä on oikeesti hyvä rakenne ja näyttävät liikkeet, varsinkin kun päästään hieman pidemmälle kuin perus käynti-ravi-laukka ja pohkeenväistöt. Jopa Luke joutui mulle niin myöntämään. Foxfire oikeesti nauttii uuden oppimisesta, siis ihan uuden-uuden asian, vaikka se tarviikin paljon perusasioiden kertaamista. Mut joka kerta kun mennään asioissa vähän pidemmälle, sen ryhti paranee, askeleista tulee kuohkeempia ja se oikeasti keskittyy kuuntelemaan mitä sille yritän opettaa. Miten upea ja viisas ori se onkaan, vaikka asioiden rutiintuessa joudunkin taas alkaa vaatimaan asioita että se niitä myös tekisi. Mutta sellanen se on, eikä mua haittaa. Koitan pitää sen mielenkiintoa yllä lisäämällä pieniä uusia asioita sen opetuspäiviin mutten tietenkään kaikkiin, ettei siitä tulisi sellainen rutiininomainen asia, niin se ei osaa tietää mitä tunneilta odottaa.

Tähän mennessä mun juoni on toiminut paremmin kuin hyvin.

Mikä niissä on sitten se ongelma? No, Foxfire aivan loistaa ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Mut sitten siitä tulee kankea ja ärsyyntynyt, ja sen huomio lentää milloin mihinkin asiaan. Ihan kuin sen karva ei olisi sen oma. Niinpä mä kokeilin eilen ratsastaa ilman satulaa ja herranjestas miten kokemus pystyikään tuntua niin erilaiselta kuin tähän mennessä. Siis en aatellutkaan, et siitä vois tulla kuin sulaa vahaa. Kuinka reaktiivinen se olikaan! Se on selvästi perinyt emonsa gp-geenit vaikka sen isä on mitä on. Sillä ajatuksella mä siis kutsuin satulasuutarin tänään kotikäynnille, niin saataisiin orille ihan oikeasti sopivat varusteet jotka ei työntekoa häiritse.

Foxfire ei selvästi ollut saanut langanpäästä kiinni, se oli oikeesti kuin myrsynsilmässä seisoessaan keskellä tallikäytävää, kolme työntekijää sitä aloillaan pidellen sillä aikaa kun suutari otti mittoja ja kokeili vaihtoehtoja. "Kuinka me kehdataan!?" - pystyi jokainen lukemaan sen ilmeestä. Muita ei teitenkään huvittanut mutta musta se sopi orille kuin nenä päähän. Suutari oli kuitenkin mvp päivän päätteeksi, eikä näyttänyt ottaneen itseensä Foxfiren pelotteluista. Vaikka menettikin yhden mittanauhoistaan sen hampaisiin. Tippasin kyllä runsaasti aiheutuneesta. Uus satula tulisi kuulemma ensiviikolla, joten ori pääsee hetkeksi lomailemaan sitä ootellessa. Suunnittelen käyväni kyllä maastoilemassa tässä tulevina päivinä, niin se ei jää ilman liikuntaa. Ja maastoilu tuntuu muutenkin olevan jotain missä ori uskaltaa rentoutua ja antaa ylimääräisten ajatusten karata tuulen mukana. Tai ehkä se oonkin vain mä. Kylmä ja kostee ilmakaan ei sitä hetkauta. Hyvä niin, tää alkutalven kolkko maisema on omalla tavallaan luokseensa vetävää joten maastoretket tulee varmasti lisääntymään.

Me jatketaan orin kanssa uurastusta ja rakennetaan yhteistyötämme uusiin sfääreihin. Pian olisi tarkoitus viedä se näyttelyihin ja varsojen laatuarvosteluihin ennen kuin aikarakomme umpeutuu kokonaan. Luke naljaili, että sen aikasempi palkinto olis ollut silkkaa tuuria kun tuomarit ei olleet menettäneet sormiaan sen hampaille. Miä pyöräytin vaan silmiä sen typerälle otolle. Saadaan varmasti nostettua sen laatispalkintoa vähintään seuraavalle tasolle jos jatketaan vaan samalla mallilla kun tähänkin mennessä. Luke saa syödä vasemman kenkänsä.

4th July 2022

Tää on Frippin päiväkirja. Tai siis Foxfiren. Eli siis Golden Foxfiren päiväkirja. Sovittiin jätkien kanssa että kirjoitettais tasaisin väliajoin merkintöjä varsojen elämästä ja kehityksestä niin pysyttäis kirjoilla mitä kenenkin kanssa on päässyt tapahtumaan. Onhan näihin ihan kiva palailla kun muistelee vuoskymmenyksen jälkeen varsan aikoja taaksepäin. Uusien omistajienkin.

No anyways, tää on herran ensimmäinen merkintä, miten se mun käsiin päätyi ja mitä mietteitä mulla oli kun sitä lähdin kattomaan. Tästä kaikki siis lähti liikkeelle.

Kuulin Foxfirestä ekaa kertaa kun mun kaveri vinkkasi sen myynti-ilmoituksesta, kun olin sille vuolaasti valitellut ettei mistään tuntunut löytyvän mitään mielenkiintoista ja persoonallista projektivarsaa. Tasokkaita ja tulevaisuuden lupauksia kyllä tuntui löytyvän - vähän joka kulmilta, mutta mua ei sellainen hätkähdytä ollenkaan. Kaikki mut tuntevat tietää, että tarviin haasteita ja aivojen stimulointia ihan joka asiassa, mitä tavalliset varsat ei vaan osaa tarjota. Joka tapauksessa ilmoituksessa kiinnitti aivan ekana huomiota se, että varsa oli ollut myynnissä jo yli vuoden. Mikä tietenkin herätti nopeesti mun kiinnostuksen kun ei ne yleensä pysy myynnissä ihan nuin kauaa. Varsinkaan jos arvioitu kapasiteetti lähentelee yhtään VaA yläpuolta. Tai jos varsa näytti puoliksikaan nuin hyvältä kuin ilmoituksessa. Liekehtivän kultainen karva sai kyllä kaverini aattelemaan että ehkä myyjä oli päättänyt leikkiä hieman saturaatioiden kanssa kiinnostusta buustatakseen.

Tuossa vaiheessa kieltämättä kävi mullakin mielessä että oisko tää ollut joku huijaus. Mutta kun lopussa sitten mainittiin varsan kettumaisesta luonteensa ja vaikeesta ratsastettavuudesta, näkisin tuon ei-niin-halutun yhtälön olevan aika valmis. Minkä takia me pakattiin tavarat kasaan ja lähdettiin roadtripille toiselle puolelle koti-Englannin komeaa saarimaisemaa jo samana päivänä.

Päästiin siis Rosevillagen tallille parissa tunnissa. Vaikka kyseessä olikin laukkatalli, niin asusteli siellä kuulemma hevosia jotka kilpaili muissakin lajeissa. Niin kuin Foxfire tulisi tekemään. Ihmeteltiin vähän kun meitä vastaan tuli vaan talliapuri nimeltä Ben, vaikka varsan omistajaksi oli nimetty Nora Norrington. Kun sitä kysyimme, saatiin vaan epämääräiseksi vastaukseksi että nainen oli yllättäen lähtenyt matkalle Sveitsiin eikä ollut tietoa milloin palaisi. Mutta että Benillä oli kyllä täydet valtuudet hoitaa tää sovittu koeratsastus, myyntipaperien allekirjoitusta lukuun ottamatta, alusta loppuun.

Sillä välin kun Benin kaverit Ambry ja Suzy lähtivät hakemaan Foxfireä laitumilta, Ben kertoi meille vähän varsan taustoista. Orin isä on kuulemma Kanadassa jollain western-henkisellä tallilla majaileva tuntiratsu, josta ei ollut oikeestaan muuta positiivista periyttävää kuin tuo kellankultainen karvansa. Ei hän sitä noin tietenkään sanonut, mutta sellaisen johtopäätöksen vedimme kun mies kertoi orin isän olevan varsin normaalia HeA + 70cm tasoa ja, kiertelyjen kautta, siltä löytyvän vittumaista luonnetta vaikka muille jakaa. Hieman outo valinta isäksi, jos multa kysytään. Foxfiren emä löytyi puolestaan täältä Rosevillagesta, on Nora Norringtonin yksi omista kouluhevosista. Kuulemma tosi herkkä ja oikein osaava kouluratsu, muttei silläkään ollut luonteessa kehumista. Ja sitten Ben totesikin, että voidaan varmasti kuvitella minkä luontoinen varsa noiden kahden yhtälöstä oikeen voi syntyä. Päästiin me tamma näkemäänkin esittelykierroksen aikana laiduntamassa. Sen karva kiilsi punaisena ja sen fyysisestä kunnosta oli selvästi pidetty huolta, eikä se tuona instanttina sopinut ollenkaan Benin antamaan kuvaukseen erittäin herkästä ja pippurimaisesta tammasta. Mutta minä jos kuka tiedän paremmin ettei silmät näe aina kaikkea.

No, en mä ollut ollenkaan lannistunut siitä varoituksesta. Ben sitä oli selvästi pelännyt, epäilemättä pääsyy miksei ostajaehdokkaita ollut ollut kirkoille saakka. Kun me päästiin tutustumisreissun jälkeen kentälle, Ambry ja Suzie oli saaneet kasattua orin ratsastuskuntoon. Kumpainenkin näytti kuin olisivat syöneet kokonaisen sitruunan. Suziella oli valtavan kokoinen mustelma käsivarressa. Ori oli kuulemma purkanut kiukkuaan häneen kun oli joutunut haettavaksi laidunlomaltaan. Naisen puheessa kuulin vaan myrkkyä kun hän uhkaili viedä orin makkaratehtaalle huolimatta kenen nimi omistuspapereissa oikein löytyikään. Mutta hevosen seistessä heidän välissä, uhkaavasti korskuen, korvat niskaan liimaantuneena ja silmät säteillessä pelkkiä tikareita, se näytti musta aika täydelliseltä. Oripoika oli selvästi oman arvonsa tunteva eikä alistunut typeryyksiin tai täydellistä vähempään kohteluun. Hyppäsin sen selkään siis hymyssä suin. Muut taisi kattoa mua kuin hullua. Mutta sen takia me tultaisiinkin sopimaan toisillemme kuin nenät päähän.

Orilla ratsastaminen oli tietysti haastavaa kun se ei antanut metriäkään ilmaiseksi. Sitä oltiin kuulemma koulutettu perusratsastukseen viimeisen talven ja kevään aikana ihan ratsuttajan toimesta, mikä kuulemma oli edennyt hitaasti kun ori vaati jokaisella tunnilla perusaisoiden kertaamista aina alusta pitäen. Huomasin sen itekkin kun jouduin tekemään pysähdyksiä ja puolipidätteitä ensimetreistä lähtien. Pyytämällä en saanut mitään vastaukseksi. Vasta kun lähdin asioita vaatimaan tunsin sen antavan vastakaikua. Taisi ori yllättyä itekkin kun alkutunnin tunnustelun jälkeen sen selässä istuikin pysäyttämätön voima lopputunnin ajan. Kyllä se myös kokeili kaikenlaista, mun reagointikykyä sen vastahankoihin, pukitteluyirtyksiin ja miltei huomaamattomiin oikaisuihin. Yllätyin siitä kyllä, kun ei ole vastaavanlaista osunut kohdille. Ei se yrittänyt niitä enää uudelleen kun huomasi, että olin kyllä silmä tarkkana vastaamassa jokaiseen sen temppuun. Se on varmasti sellainen hevonen joka tökkii ja tunnustelee, ja löytäessään käyttää sitten hyväkseen ratsastajan heikkoja puolia. Huomasin myös kuinka se kiinnostui kovasti kun ratsastin tarkemmin, korjasin sen perusvirheitä ja lähdin opettamaan jotain uuttakin. Hetken päästä se kyllä hoksasi mitä yritin, mutta ei sen korvat olleet enää poikkeuksetta niskassa kiinni lopputunnin.

Mä olin jo päättänyt ostavani sen itelleni ennen kuin hyppäsin alas satulasta. Se oli kaikin puolin mielenkiintoinen tapaus ja tarjoaisi varmasti mun aivoille tarpeeksi stimulaatiota. Se oli myös uskomattoman älykäs, mikä on tietenkin mun vaatimalla ominaisuuslistalla kärkipäässä.

Ben, Ambry ja Suzie taisivat kaikki olla aika yllättyneitä kun näkivät meillä synkkaavan noinkin hyvin, eikä ne ollu loppupeleissä yhtään yllättyneitä kun kerroin päätöksestäni. Huojentuneita ja hieman epäuskoisia kylläkin, kun pääsivät viimein eroon tuosta harmaiden hiuksien alkulähteestä. Suzie ja Ambry siis riisuivat ja lastasivat herran samontein kuljetusvaunuun, ja jättivät meidät muut juttelemaan vielä yksityiskohdista. Hintaa oli 11 000 puntaa, ja vaikka näinkin siinä tinkimisen varaa, en alkanut kinastelemaan kun Norrington ei ollut kuulemma antanut siihen pelivaraa. Ben kertoi laittavansa kauppakirjan Noralle postilla, että heti kun saisi sen takaisin laittaisi mulle tulemaan. Aika kummallisesta se kuulosti, näin nykyaikaan varsinkin kun nekin voidaan hoitaa sähköisesti, mutta Norringtonin tilanne oli Benin mukaan jotenkin erikoinen eikä näin ollen mahdollinen. No, mulle riitti väliaikainen todistus omistajanvaihdoksesta siihen hätään. Ben vitsaili vielä perään ettei Foxfirellä ollut palautusoikeutta, mutta jokin hänen äänessään vihjaili ettei se välttämättä pelkkää huulenheittoa ollut.

1st June 2022

Fripp on ollut ratsuttajalla koko talven ja kevään, mutta nyt on edessä kevyempi kesälaidunloma. Mukavasti on oripoika saanut lihaksistoa kasattua, mutta lie häviävätkö nyt ruohomahan tieltä...

4th April 2021

Palkittu kouluvarsojen laatuarvostelussa kolmannella palkinnolla KV-III pistein 15. (rakenne: 3, laukka: 2, käynti: 4, lisäpisteet: 1, suku: 3)

1st April 2021

Ilmoitettu kouluvarsojen laatuarvosteluun.

2nd February 2021

Fripp syntyi tänään! Vaaleanruunikko orivarsa on reippaan oloinen ja terve. Sillä on edessään kouluhevosen ura, jos hyvin käy. Winga on pirteä eikä varsomisesta moksiskaan. Se pääsee pian tarhaamaan uutukaisen heppalapsensa kanssa talvimaisemiin. Varsa sai nimensä kullertavan karvapeitteensä, emän *kettumaisen* luonteen ja isän nimen perusteella. Toivottavasti Frippistä kasvaa kuitenkin emäänsä herttaisempi tapaus!

Nora Norrington VRL-02207

i. Firecracker bwp, 167cm, vrn VH17-076-0035	ii. Dragon Dreamevm bwp, - cm, trn	iii. Hope Hewittevm
		iie. Dragonia CORevm
	ie. Bonnie and Clydeevm bwp, - cm, rnvk	iei. Bluehill's Mackevm
		iee. Hekyll and Clydeevm
Fn, KTK-III, KV-II, YLA1 e. Orange Wood's Wagafii kanpv, 168cm, rn VH16-263-0001	YLA2, KRJ-II ei. Congratulations von Passion holst, 171cm, prn VH11-044-0021	eii. Kuubaevm
		eie. Tuuva Pandoraevm
	Premier ee. Belinda GER hann, 164cm, prn VH13-011-0331	eei. Octavius IVevm
		eee. Blue Ballet Chaosevm

Galleria

Luonteenpiirteet

Sanoja kasvattajalta

Sukutiedot

Perilliset

Pinasuqbo

Sukuselvitys

Almanakka

Ranking

Näyttelytulokset

Rakenneluokat

Muu kuva