Zilverion

VH25-012-0052 PKK6232

ZilverionKWPN

165 cm

Ori

18.01.2025, GB

8-Vuotias (sat.)

Ee/Aa/nCr/nZ

Hopeanruunivoikko

Esteratsu

160 cm

Omistaja

??? VRL-13876

Kasvattaja

Nordwind E. Inc.

Sisäänratsastaja

Noah Baker

Ostohinta | Myyntihinta

23 200 v€ | 92 000 v€

Kisaratsastajat

Jace Leicester

Kisahoitaja

Rauhallinen, itsevarma ja älykäs ori, joka toimii parhaiten kokeneen ja johdonmukaisen ihmisen kanssa. Herkkä ja tarkka hevonen - arvostaa selkeyttä ja vastavuoroista kunnioitusta. Ratsuna puolestaan rehellinen ja tarkkanäköinen, ja vaatii osaavaa ratsastajaa kyetäkseen huipputason suorituksiin. Majesteettinen olemus ja hopeanhohtoinen karva varastaa huomioita.

Quote

"Mitä luulet, joudunko laittamaan aurinkolasit päähän talutellessani sitä laitumelle ja selostamaan vastaantulijoille liudan genetiikkatermejä?"

Galleria

KTK-I

VIP MVA Fn

PKK-V

EV-I

Luonteenpiirteet

Zilverion on rauhallinen, itsevarma ja kontrolloitu persoona niin tallissa kuin satulankin alla. Tyynen temperamenttinsa ansiosta oriita on helppo käsitellä maasta, varsinkin kokeneen ja johdonmukaisen käsittelijän toimesta. Varsinaisesti huomiota tämä ei hae, mutta nauttii kyllä ihmiskontakteista omilla ehdoillaan ja vetääkin huomiota puoleensa hopeanhohtavalla karvallaan ja majesteettisella olemuksellaan - eikä syyttä.

Noir kantaa itseään ylpeydellä - ilman sitä tietynlaista ylimielisyyttä - ja tuuppaa enemmän havainnoimaan asioita ympärillään kuin reagoimaan niihin. Vaikkakin herkkä ja tietoinen ympäristöstään, ori harvemmin hätkähtää tai ylireagoi - asiat prosessoidaan rauhallisesti ja loogisesti. Päivittäisessä käsittelyssä Noir on yhteistyökykyinen ja kohtelias. Selkeitä rutiineja ja rauhallisia ja varmaotteisia käsittelijöitä tämä arvostaakin eniten. Vaan älä ikinä mene orin tiloihin kuin humalainen toripäiville. Suurta reaktiota ei ehkä tule, mutta ori kyllä muistaa ja seuraavana päivänä ei suvaitse katsoa samaan suuntaankaan. Kunhan tätä kohdellaan siis kunnioituksella, Noir vastaa samalla tavalla: rentoutuen ja luottavaisena.
Siltikin tallissa tämä ei tule turvalla tökkimään tai rapsuja kerjäämään - ei herranen aika, niin tarpeessa ei olla. Se katselee rauhallisesti ja arvioi sinua. Onko sinusta mihinkään? Osaatko pitää edes harjaa oikein päin? Yhteyden rakentuessa saatat lopulta saada palkinnon hienovaraisin elein - pehmein pään kallistuksin, intensiivisin katsein tai harjaussessioissa nuokkuen. Suitsittaessa ojentaa omatoimisesti päänsä ja nostaa kavionsa kiemurtelematta.

Jokaisen eleen ja liikkeen taustalla näyttäisi olevan jonkintasoista tietoisuutta sukujuuriensa arvokkuudesta. Kuin karvainen, kaviollinen aristokraatti konsanaan.

Satulan alla Noirista kehkeytyy tarkka, intuitiivinen, keskittynyt ja rehellinen hevonen. Pienetkin avut se tunnistaa miltei alitajuntaisesti ja voi siksi olla erittäin palkitseva ratsastaa. Ei, Noir ei auta sinua. Jos ratsastat miten sattuu niin palautekin on yhtä brutaalin rehellinen, kuin peilikuvaa katsoisi. Kokemattomien kanssa ori on siis anteeksiantamattoman vaativa, mutta osaavat käsittelijät osaavat valjastaa sen hyödykseen, mihin ori palkitsee antamalla kaikkensa. Huikaisevaan lopputulokseen vaaditaan siltikin paljon säntillisyyttä ja yhteistyötä. Orin kanssa ei tule toimeen pelkästään olemalla "ihan hyvä" tai että "on joskus ratsastanut jotain". Se haluaa älykkään ja vastavuoroiseen dialogiin pystyvän ratsastajan, joten tallien kaikki pikku mikromanagerit voi jättää suosiolla muille.
Vaikka Noir ei ole erityisen ketterä, liikkuu ori kuitenkin nopeasti, rytmikkäästi ja kaikin puolin tehokkaasti. Tämä puoliverinen on esteiden seassa voimakas ja tarkka, ja omaa erinomaisen hyppytekniikan. Kuumaksi tai räjähtäväksi tätä ei voi sanoa, sen sijaan Noirin kanssa tunnet seisovasi kuin myrskyn silmässä - tyynenä ja tilanteen tasalla. Työtä tehdessä ei kiirehditä tai reagoida hätiköiden, vaan reitit ja lähestymiset suunnitellaan ammattimaisella ajatuksella. Orista löytyy luonnollista tasapainokykyä, ja etäisyyksiin ja lähestymisiinkin vastaukset tulee miltei yksityiskohtaisesti laskelmoiden. Nuo ominaisuudet yhdistettynä kapasiteettiin vie ratsukot läpi vaikeimmatkin GP-tason radat.

Noir ei viihdy kaaoksessa tai vilkkaassa ilmapiirissä. Orin toiminta kukoistaa rauhallisessa, jäsenöidyssä ympäristössä missä tietää mitä siltä odotetaan. Sosiaalinen omalla hiljaisella tavallaan ja yleisesti tulee toimeen hyvin muiden kanssa, vaikka suosiikin enemmän omaa seuraa kuin etsii lauman draamaa. Yleisesti Zilverion arvostaa selkeyttä, vastavuoroista kunnioitusta ja älykästä kumppanuutta. Tämän persoona ei räiskähtele, mutta läsnäolo, toimintavarmuus ja tyyli puhuu kyllä puolestaan erinomaisena kokonaisuutena. Oikeanlaisen ratsastajan kanssa Noir tekee hommansa vakain tuloksin - ja saa sen vieläpä näyttämään vaivattomalta.

Sukutiedot

VIP MVA Fn, KTK-II i. Zilverline fwb, 170 cm, hpm VH25-031-0171 Zilverlineksi nimetty, Ilveeksi kutsuttu hopeajouhinen vinkeä nuori suomenpuoliveriori on alusta asti saanut kaikki ihan lääpälleen. Se on vauhdikas, ilmeikäs pelleilijä, mutta myös puuhakas, seurallinen ja utelias, eli kaikin puolin kiva käsiteltävä. Ratsunakin Ilvettä sanotaan miellyttäväksi ja rohkeaksi nuoreksi, jolla on jo nyt hyvä tasapaino, tosin haasteeksi on osoittautunut hätäisyys ja kiireisyys. Isänsä jalanjäljissä esteratsastukseen suuntautuvana Ilve hyppää mielellään ja hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, ja on vielä ketterä kääntymäänkin. Ilve on vasta aloittanut oman ratsukoulutuksensa Alexander Rosengårdenin ratsuttajan Tristanin kanssa, mutta jo nyt orista voidaan sanoa riittävän hyppyä aivan huipulle asti - onhan sen laadukkuus ja lahjakkuus periytynyt maailmanlaajuisesti tunnetusta isästään Zilveradosta. Noir on Ilveen esikoinen.	ERJ-I ii. Zilverado kwpn, 170 cm, hrn VH20-012-0012 Zilverado tuli Dierk Mayerin talliin jo 11-vuotiaana 160-ratoja hypänneenä konkarina. Hevonen on herrasmiesmäinen, miellyttäväkäytöksinen kaveri niin tallissa kuin ratsunakin ja harvalla lienee siitä mitään pahaa sanottavaa. Silverin perusluonne on tyyni ja ystävällinen, ja vaikka ratsuna siihen tuleekin hieman vipinää, ei ori unohda kuitenkaan olevansa kiltti ja kuuliainen. Pehmeän, mukautuvaisen ratsun kanssa on ilo työskennellä ja luottaa voi myös sen tekevän mitä pyydetään. Zilverline ei ole luonnostaan supernopea, mutta tekniset ja kestävyyttä koettelevat radat ovat sen heiniä ja ori onkin usein varteenotettava vastus myös ruusukekamppailuissa. Vaikka Zilveradon suku ei ole varsinaisesti tyypillisin mahdollinen huipputasolla kilpailevalle urheiluhevoselle, on oriiseen pujahtanut sekä hopeajouhisuutta että suorituskykyä tarpeeksi jäädäkseen hevosmaailman mieleen niin ulkonäöllään kuin saavutuksillaan. Silver onkin kiertänyt Dierk Mayerin kokeneiden ratsastajien alla monen monta vuotta kansainvälisissä kisoissa eri puolella maailmaa, ja kerännyt huomiota niin PJ:ssä, SIM Jumping Weekissä kuin muissakin korkean tason cupeissa. Orin perään kuolataan myös siitospuolella syystä, sillä sen jälkeläiset ovat lähes poikkeuksetta olleet yhteistyöhaluisia ja suorituskykyisiä korkeimmalla estetasolla, periyttäen vahvasti hopeajouhisuuttaan myös seuraaville sukupolville. © VRL-05265 & VRL-13876	iii. Silvester evm Hopeanruunikko hollantilainen puoliveriori kohosi kuin varkain varteenotettavaksi GP-luokkien hyppääjäksi. Vaikka se on todella hyvänä pidetystä emätammasta, Silvesterin isälinja on niin vaatimaton että varmastikaan juuri kukaan ei pitänyt sitä paperilla pätevänä kilpahevosena ja jalostuksen hittioriina. "Vain väriori", ajatteli moni, kun Silvester tuotiin nuorena hevosena esiteltäväksi ja arvosteltavaksi suuren yleisön eteen. Sitä pidettiin mukiinmenevän näköisenä hevosena, joskin hieman lyhyt kaula sillä oli kuten pojallaan Zilveradollakin myöhemmin. Suorituskyky kuitenkin yllätti, sillä hevonen, jolta ei odotettu suuria, rupesi nopeasti nousemaan luokkatasolta toiselle hyvin tuloksin melko tuntemattoman ratsastajan kanssa. Yhtäkkiä Silvesteristä tehtiinkin useampi ostotarjous, ja suurimpaan summaan sen omistaja sanoi painokkaasti "KYLLÄ". Niin lähti Silvester suureen kilpatalliin, sai selkäänsä todellisen ammattilaisen ja alkoi ennen pitkää kiertää peräti viiden tähden GP-luokkia. Orin suosio tammanomistajien keskuudessa kasvoi huimasti, sillä olihan se silmiinpistävä löytö: hopeavärinen huippuhyppääjä laadukkaasta tammasuvusta. Niillä meriiteillä se sai kehnon isälinjankin anteeksi... ainakin joltakin osalta hevosväkeä. Epäilijöitä ja tuhahtelijoita kyllä riittää yhä, mutta eihän mikään hevonen sentään kaikkia miellytä. © VRL-05265
		iie. Marike evm Läsipäinen, sukkajalkainen rautias voisi olla mikä tahansa harrastehumma. Marike on kookas tamma, jolla on hyväasentoiset ja vahvaluustoiset jalat ja kauniin lempeä ilme. Mitään valtavan mielenkiintoista kerrottavaa siitä on kuitenkin vaikea keksiä. Tamma on viettänyt suuren osan elämästään laitumella varsojaan hoivaten, eikä se ole saavuttanut suuria hevosurheilun saralla. Eipä ole koskaan kokeiltukaan, niin että ihmekös tuo. Mariken parhaita puolia on se, kuinka taitava emä se on: se on aina varsonut ongelmitta ja hoitanut jälkikasvunsa erinomaisesti. Siinä on sellaista synnynnäistä lempeyttä ja viisautta, jonka soisi ilomielin periytyvän myös varsoille. Ihan kivojahan ne ovat olleetkin, Mariken seitsemän jälkeläistä, joiden joukosta Zilverado nousee esiin meritoituneimpana urheiluhevosena ja ainoana jalostusorina. Mariken tyttäret Rosemari ja Viennese ovat nekin kunnostautuneet hyvinä eminä, ja loput tamman jälkeläisistä ovat opetus-, harrastus- ja kilpakäytössä kukin tahollaan ja tasollaan. © VRL-05265
	PP MVA, PKK-IV ie. Ugh Fine bwp, 160 cm, m VH20-076-0020 Pikin ja sen omistajien sukulaisen Josefina Rosengårdenin polut kohtasivat Saksassa Dierk Mayerin tallissa. Positiivinen ja elämäniloinen sievä pikimusta tamma ihastutti välittömästi, ja Josefinan Ulrika-täti osti tämän mielenkiintoisen tamman Josefiinalle ratsastukseen kuin koulutukseenkin. Luonteeltaan Piki on sähäkkä menijä ja taskuraketti, vähän hätäinen ja keskittymiskyvytön, mutta siltikin omistajansa mielestä aivan mainio ja unelmiensa hevonen. Piki on energinen ja jatkuvasti liikkeessä, mutta silti niin elegantti ja paljon vielä lunastamatonta lupausta. Hyppääminen on tämän tamman mielestä aivan ihanaa, ja se onkin tavallaan tosi ihanteellinen esteratsu, sillä tamma on innokas ja aika rohkea, vikkelä kääntymään ja nopea etenemään, ja kaiken muun lisäksi aika herkkä avuille. Tämä 9-vuotias tamma kävi kiertämässä 2019-2022 vuosien aikana useissa arvokisoissa erinomaisella menestyksellä, jonka jälkeen se astutettiin Zilveradolla. Esikoisensa syntymän jälkeen Pikin kanssa on lähdetty suuntaamaan uudelleen kansainvälisille esteradoille, nyttemin jo 150cm tasolle Alexander Rosengårdenin ohjaksissa ja jo nyt alkuvaiheessa tamman nimi on näkynyt useidenkin tulostistojen kärkijoukoissa. Vielä tästä tammasta ei siis olla kaikkea nähty ja tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.	iei. Oopsie van Weidehof evm Pikin isä Oopsie van Weidehof on pikkunäppärä kilpaori. Se on nopea ja ketterä, melko pienilaukkainen hevonen, jolle sopivat tiukat tiet. Ori ei juuri epäröi viistojakaan lähestymisiä, vaan sen kanssa voi hyvin leikata hyviä siivuja pois kaarteista ja silti luottaa hevosen hyppäävän, mikä tekee siitä miellyttävän kumppanin uusintaradoille. Belgialaissyntyisellä Oopsiella kilpailee tällä hetkellä hollantilaisratsastaja Coen Romeijnders, joka pitää hevosen parhaana puolena sen rohkeutta ja halua tehdä töitä yhdessä ratsastajan kanssa. Oopsien jälkeläisiä alkaa jo nousta isoihin kisoihin. Ori on jättänyt melko pieniä jälkeläisiä, joiden sanotaan olevan enimmäkseen hyväluonteisia, mutta mahtuu sekaan aika kuumaverisiäkin yksilöitä. Ehkä niissä näkyy emien vaikutus, tai ehkä kuumuus kuohahtaa Oopsien isänisästä, hankalan hevosen maineessa olleesta Zone van Bloeiwigista. Oopsie itse kun on paitsi yhteistyöhalukas ratsu, myös tallikäyttäytymiseltään sangen mallikelpoinen yksilö, vaikka joskus tammoille kevyesti flirttaileekin. © VRL-05265
		iee. Magienda xx evm Tähtiotsainen Magienda xx on pieni täysiveritamma, jonka on kerrottu olevan tallissa lauhkea kuin pieni lemmikkikoira ja ratsuna enimmäkseen hyvinkin säpäkkä ja meneväinen. Urallaan aina 140:n senttimetrin tasolla saakka - ja etenkin aikaratsastusluokissa - hyvin pärjännyt tamma hyppää aina korvat hörössä ja silmät säkenöiden, vaikka sen estehyppelyt ovatkin tätä nykyä lähinnä pientä ja helppoa mielenvirkistystä kotikentällä. Magienda on jo kaksikymppinen ikäneito, mutta vauhtia eivät ole vuodet tammasta karsineet. Magienda on ehtinyt elämässään kokeilla monenlaista: estekilpailuiden lisäksi sillä on treenattu ja startattu harrastemielessä kenttää, ja jonakin lumisena talvena se keksittiin valjastaa hiihtoratsuksikin. Ensimmäinen kerta oli katastrofi, mutta vähitellen homma alkoi sujua ja sittemmin hiihtoratsastuksesta muodostuikin hauska talvitreenilaji. Kolmen varsan emä on tainnut jättää vauhdin hurman verenperintönä kaikille jälkeläisilleen, eikä Piki tunnetusti ole poikkeus. Todennäköisesti Piki on juuri sitä, mitä tältä yhdistelmältä toivottiin: kompaktin kokoinen, kevytrakenteinen ja nopea hyppyhevonen. © VRL-05265
EV-II e. Brienne v.d Nevel kwpn, 162 cm, vkk VH24-012-0154 Tämä nuori tammamamma Brie on Hollantilaisen Stal Nevelin kasvatteja. Itsekin juuri vasta kypsyyteensä kasvanut puoliverinen laitettiin jatkamaan sukulinjaa jo näin varhaisessa vaiheessa, jotta sen varsinainen koulutus ja kilpailu-ura saataisiin potkaistua käyntiin ilman tarvittavia jälkeläis-stoppeja. Niinpä Briestä ei ole vielä juuri paljoa kerrottavaa, kuin sen verran, että kermanvärinen ystävällinen söpöläinen on luonteeltaan utelias ja vilkas, ja harmittavasti myös varsinainen tuuliviiri päätöksiltään. Aamulla aamu-uninen, päivällä ärhäkkä ja illalla rajojaan koetteleva temperamenttinen oikuttelija. Rajojaan se mielellään koetteleekin, mutta asettuu kuitenkin näpäkän käsittelijän kanssa. Ratsastaessa tämän tamman on sanottu olevan herkkä avuille ja kuuliainen pyynnöille. Hyppäämään innokas esteelle kuin esteelle, ja hyvälle päälle sattuessaan erinomainen etseratsu. Zilverion on tamman esikoinen, joka onneksi näyttää perineen siltä pääpiirteisesti hyviä ominaisuuksia ja kauniin voikonlaisen ulkonäön Brien tietynlaisen kaksijakoisuuden sijaan.	ei. Beaufort kwpn, 169 cm, rnvkk VH21-012-0042 Juustosta nimensä saanut Beaufort iski Stal Nevelin omistajiin heti, sillä tallin jalostusohjelmasta puuttui kaunis voikonvärinen, mutta esteillä suorituskykyinen ori. Enlganninkielisessä myynti-ilmoituksessa kerrottiin Balon syntyneen Suomessa ja olevan kahden hollantilaisen hevosen erittäin tarkoin suunniteltu ensimmäinen jälkipolvi. Isoilta stadioneilta ei orilla tuolloin ollut vielä kisakokemusta, muttei isojen kenttien puute sitä näyttänyt hidastavankaan. Hollantilaisen Stal Nevelin omistuksessa ori on toimittanut suunniteltua siitoshevosen virkaa jo kahden varsan verran ja keränyt kaipaamaansa kisakokemusta kansainvälisillä tadoilla 150-luokissa nyt muutaman vuoden aikana. Balusta on harmiteltu, ettei sen hurmaava väriherkku ulkonäkönsä valitettavasti seuraa sen luonteen puolelle, sillä vaikka ori ei ole suoranaisesti ilkeä, niin ei sillä aina ole puhtaitakaan jauhoja pussissa karsinasta mulkoillessaan. Ratsastaessa ei siedä virheitä ja mielellään myös ilmoittaa niistä.	eii. Brocciu evm
		eie. Gabona evm
	ee. Lyre of Faye kwpn, 155 cm, mkm VH20-012-0154 Lyre of Faye on kaunis mustankimo tamma - kaunis se oli myös mustana syntyessään. Pienikokoisena se on kuin barbin leluhevonen, mutta ainakin varsana se oli varustettu mitä ihmeellisemmällä luonteella. Jos kuu ja tähdet löysivät yötaivailla oikeille paikoilleen, Lyra oli kuin ihmisen mieli. Jos ja kun mikään ei toiminut, oli koko pakka sekaisin. Stal Neveliin Lyra löysi tiensä melko nuorena hevosena, joten tallin porukka tuntee jo sen metkut. Hyvä treeni- ja kisakaveri se on ollutkin talliin muutettuaan. © VRL-14627 Lyre of Fayen kanssa hypätään 150cm ratoja, ja se on toimittanut jalostustamman virkaa onnistuneesti jo kolmen varsan verran. Jälkeläisilleen tästä on periytynyt kaunista ulkonäköä että imua esteradoille.	eei. Concorde evm
		eee. Faye evm

Tarjolla jalostukseen

7 200 v€ / otanta

Perilliset

Varaus

Tammalle Kalinga Z

Syntymäajankohta ?

Omistaa ?

Zippy And Sad

Suomenpuoliveriori

Syntynyt 11.9.2025

Omistaa VRL-13831

➔

Varaus

Tammalle Shardiwa ES

Syntymäajankohta ?

Omistaa Daniel Helanto VRL-09562

Periyttää:
✓ Hopeajouhisuutta
✓ Suorituskykyä
✓ Tarkkaavaisuutta

- Temperamentti
- Ravi
- Ketteryys

        kohtalainen
        kohtalainen
        kohtalainen

+ Hyppytekniikka
+ Nopeus
+ Runko & takaosa

        erinomainen
        hyvä
        hyvä

ERJ vt. 11/10
166 starttia | 61 voittoa | 26 sijoitusta | = 52 %

Hyppykapasiteetti
Rohkeus
Kuuliaisuus ja luonne

2285.83p.
2136.50 p..
2259.76 p.

Almanakka

Voittoa

Sijoituksia

Sijoitustodennäköisyys

0 v€

Palkintosumma

4 / 15

4 virhepistettä

Norling Ridningin este- ja koulukilpailut

160 cm

29.11.2025

30 / 32

70.413 s 12 virhepistettä

Laverdiere Manoirin koulu- ja estekilpailut

160 cm

23.11.2025

4 / 12

65,799 s 4 virhepistettä

Trick or Treat Festival

The trap - 160 cm

29.10.2025

10 / 132

79.140 s 8 virhepistettä

World Championships 2026

Grand Prix 160 cm

26.10.2025

20 / 28

12 virhepistettä

Norling Ridningin este- ja koulukilpailut

160 cm

25.10.2025

25 / 34

8 virhepistettä

Wechsler Stud avajaiskilpailut

160 cm

21.09.2025

3 / 85

75.486 s 0 virhepistettä

Power Jump 2025

PJ Title 150 cm Arvoluokka ERJ

10 000 v€

31.08.2025

12 / 28

71.834 s 4 virhepistettä

Power Jump 2025

150 cm Invitations B ERJ

30.08.2025

14 / 34

70.320 s 4 virhepistettä

Guldholm Summer Festival

140 cm

15.08.2025

2 / 21

0 virhepistettä

Casandran heinäkuun kisat

120 cm

22.07.2025

22 / 24

12 virhepistettä

Bear Lake Championship

150 cm

18.07.2025

27 / 39

Hästkraft på Höjden

140 cm

12.07.2025

34 / 47

12 virhepistettä

Equestrian Gymkhana Stakes

140 cm

05.07.2025

7 / 10

61.661 s 8 virhepistettä

Moonlit Jumping Masters

140 cm June Masters

29.06.2025

29 / 64

60.124 s 8 virhepistettä

7oaks Eventing estekilpailut

160 cm

15.06.2025

17 / 19

4 virhepistettä

Erikan tallin värikkäät kesä-kisat

140 cm

01.06.2025

4 / 25

68.982 s 8 virhepistettä

Twin Riders Cup 2025

110 cm 3. osakilpailu

16.05.2025

13 / 25

63.701 s 8 virhepistettä

Twin Riders Cup 2025

110 cm 2. osakilpailu

09.05.2025

16 / 18

16 virhepistettä

Champion de la Lavande

Junior Champion Show Jumping, 110cm 3. osakilpailu

03.05.2025

15 / 25

73.614 s 0 virhepistettä

Twin Riders Cup 2025

110 cm 1. osakilpailu

02.05.2025

5 / 16

65.169 s 0 virhepistettä

Moonlit Jumping Masters

130 cm April Masters

29.04.2025

12 / 20

64.522 s 4 virhepistettä

Provandon Esterupeama

120 cm

22.04.2025

15 / 17

Easter Festival

110 cm

19.04.2025

54 / 73

84.270 s 8 virhepistettä

Auenburg Jumping Tour

CSIYH1* Five Year Old Horses 1.10m 2nd qualifier

13.03.2025

25 / 73

74.100 s 4 virhepistettä

Auenburg Jumping Tour

CSIYH1* Five Year Old Horses 1.10m 1st qualifier

11.03.2025

Näyttelytulokset

Rakenneluokat

NJ
26.8.2025 Adina, Gabi  SA
1.8.2025 Silbersong Burg, Usva  irtoSERT

VSN
8.9.2025 Norling Ridning, Launi CH, SW

PKK
9.6.2025  Krekilänkulma, Khaos  LKV  KTK-sert
8.5.2025  Pikkumetsä, Marjahilla  LKV KTK-sert, EM; tekniikka
2.5.2025  Lukariksen Hevoskeskus, Ainu  LKV KTK-sert, EM; tausta

12.03.2025  Rockrapid Dressage, Ainu EO-sert, EM; tausta
12.03.2025 Villa Castor, aksu  EO-sert, EM; tyylikkyys
14.2.2025  Kelmen ponit, Pölhö LKV EO-sert
7.2.2025 Stal Felis, ScrewDriver  EO-sert, EM; hevosen väri

Match Show
17.8.2025  Kultaaaren Kartano, Sonja  BIS Stallion, EM; Paras voikko

132. KTK-tilaisuus KTK-I 22,5 + 19 + 17,5 = 81,9 %

Muu kuva

10.8.2024 Chronos, Valo KP, EM; yksityiskohdat [1]

Vertical Divider

1] "Runsas ja todella yksityiskohtainen kokonaisuus."

"Hyvä rotuleima, sukupuolileima saisi olla vahvempi. Kaunis pää. Kevyt, lyhyehkö kaula jonka kiinnitys runkoon saisi olla parempi. Pitkä, korkea säkä, selkälinja saisi olla parempi. Hyväasentoiset jalat. Upea tekniikka, kauniin värinen hevonen."

Päiväkirja

30.4.2025 Avoin irtohypytystilaisuus Kuuran Suomenratsuissa

Kello kahden kahvipaussin jälkeen edessä olikin kova rupeama, kun hypytettävänä oli kaikkiaan seitsemän hevosta ennen seuraavaa tiedossa olevaa taukoa.

Tapahtuma Koulutuksessa Kuuran Suomenratsut

Kello kahden kahvipaussin jälkeen edessä olikin kova rupeama, kun hypytettävänä oli kaikkiaan seitsemän hevosta ennen seuraavaa tiedossa olevaa taukoa. Ensimmäinen näistä seitsemästä oli 3-vuotias puoliveriori Zilverion. Hevonen ei ollut järin korkea, mutta sen ylväs olemus yhdistettynä nuorikon vielä vähän honteloon ulkonäköön saivat sen näyttämään todellista pidempijalkaiselta. Omistajan arvion mukaan Noir pärjäisi kujassa kuitenkin ihan tavallisilla hevosväleillä, ja muistipa hän vielä erikseen kehua orin olevan vähäisestä irtohypytyskokemuksestaan huolimatta helppo ja esteälykäs suorittaja. Sujuvasti Noir aloittikin oman suorituksensa tehden heti kaikille selväksi sen, ettei ori itse epäillyt omaa selviytymistään hetkeäkään. Pienillä estekorkeuksilla hevosen lahjakkuus ei tietenkään päässyt täysin oikeuksiinsa, mutta jo ensimmäisistä kierroksista lähtien siitä pystyi kuitenkin toteamaan, ettei nuoren orin estetekniikassa ollut moitittavaa. Noir ponnisti hyppyihin voimakkaasti koukistaen samalla etujalkansa huolellisesti vatsansa alle. Takajalkojaan hevonen alkoi avaamaan kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun kujan viimeinen okseri oli nostettu jo pitkälti toista metriä korkeaksi. Puoliverinen oli keskenkasvuisuudestaan huolimatta tasapainoinen ja järkevä suorittaja, joka ei kiirehtinyt kujassa liikaa, muttei myöskään jäänyt leijailemaan esteiden päälle vain aikaa tappaakseen. Aivan täydellinen ei sentään ollut Noirkaan: yhden kerran se otti pienen takajalkakosketuksen okserin takapuomiin arvioituaan esteen pituuden hieman alakanttiin. Heti seuraavalla kierroksella hevonen kuitenkin korjasi virheensä ottamatta lainkaan nokkiinsa siitä, että kujan varrella päivystänyt avustaja huolehti sen suuntaavan hyppynsä korkeuden lisäksi myös riittävästi eteenpäin. Noir oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista päivän aikana nähdyistä nuorista, vaan mitäpä muuta sen sukulinjoilla olisi voinut odottaakaan.

18.1.2025 Kimaltava leluponi

Välillä huomaan pohtivani, yrittävätköhän hevoset valmistaa minua vanhemmuuteen.

Emä saapuu liisinkiin Noir syntyy Ensitapaaminen Noahin mietteitä

Välillä huomaan pohtivani, yrittävätköhän hevoset valmistaa minua vanhemmuuteen. Eipä sillä että elämääni olisi varsoja kummoisempia tulokkaita tulossakaan, mutta tuo jopa minulle tuttu odotuksen tunne - että jonkin tuntemattoman pitäisi täyttää joku tietty aukko, on melkein jo huolestuttavan tuttua. Olen jälleen päätynyt kärsivällisyyteni rajoille. Tilausvarsaprojektin astutuspäätös on tuntunut massiiviselta asialta. Eikä edes varsaan asettamieni odotuksien suhteen (tai muidenkaan tavoitteiden), vaan lähinnä tuon minulle harvinaisen impulssin seuraamisen takia. Brienne v.d Nevel astutettiin Hollannissa kotitallillaan Zilverlinestä saaduilla pakasteilla. Tänne meidän tiluksille tamma saapui kantoaikansa puolessa välissä enkä tiedä kumpi meistä oli muutoksesta enemmän hämillään, minä vai Brie. Tammalle varsominen olisi sen ensimmäinen. Uusi ja tuntematon tapahtuma olisi sille tietenkin jännittävä ja pelottava kokemus jo itsessään, mutta tulla varsomaan täysin uuteen ympäristöön? Hämmennyin siis entisestään, miten tamma sopeutui meidän arkirytmiimme ilman suurempia konflikteja (yritän vieläkin löytää sopivan isoa tilaa sen ruokavarastolle). Nopea tldr: kaikki sujui käytännössä niin kuin pitikin, joten miksi minusta tuntuu kuin tamma olisi kuitenkin kääntänyt koko paikan ylösalaisin? En osaa sanoa, jälkikäteen ajateltuna Brie vain onnistui saamaan minut jatkuvasti varpaisilleni jo silloin (kun yleensä hevoset ovat varpaisillaan läsnä ollessani). Ensivaikutelma Briestä (perästä tuli meteliä ja kuormurin kolinaa) oli vahva. Kaunis kerman värinen, ystävällisillä silmillä tapittava tamma, jonka vaativa tuijotus seurasi itsepintaisesti perässäni Sillä oli harkitseva ilme naamallaan jota pysähtyisin tulevaisuudessa välillä miettimään - en osannut lukea niitä alkuunkaan ja ne vähät vihjeet mitä luulin ymmärtäväni, alkoi epäilyttämään hyvin nopeasti). Brie oli tavallaan kiehtova. Se ei tullut tänne huomiota varastaen - se vain oli. Tammassa ei näkynyt hermoilua ja kiireellisyyttä, mutta sen silmät näyttivät tarkkaavaiselta ja valmiilta heittäytymään (jos niin voisi sanoa?). Lisäksi kasvattajan kuvaus "vilkkaasta, rajojaan kokeilevasta tammasta" paljastuisi varsin osuvaksi, vaikka tietynlaisen kaksijakoisuuden he olivat selvästi unohtaneet esittelyssään mainita. Ensimmäisten viikkojen aikana tamma tosiaan koetteli millaisia rajojen kokeiluja toleroisimme. Välillä jouduin napsauttelemaan riimunnarua saadakseni pysymään sen paikoillaan, kun taas toisinaan tamma tuijotteli vain seuraavaa tehtävää (tulisiko varsasta taistelija? ja hurmuri? vai jotain päinvastaista?). Tiineyden olisi luullut myös rauhoittavan, mutta selvästi ei tämän kohdalla. Brie oli kantavana yhtä ristiriitainen kuin oletin sen olevan normaalistikin. Joskus se kulki kentän reunalla kauniisti kuin satukirjan prinsessan peilikuva lammella, kun taas seuraavana päivänä löytäisin sen härnäämästä laidunkavereitaan tai roikkumasta hihassani kiinni pyytäen jotain, mitä en ymmärtänyt antaa. Tästä huolimatta selvisimme raskausajasta ilman suurempaa draamaa. Tamma piilotteli ensikertalaisen epävarmuuttaan, mutta pienet, levottoman eleet eivät lipsuneet ohitseni. Ympäristöstään se oli ihan erityisen tarkka (ja minusta), välillä oletin sen jopa arvioivat kuinka idyllinen varsomispaikka tämä oli. Ja vaikka Brie pysyi koko tämän ajan melko rauhallisena, en itse voinut välttää manaamasta ääneen jokaista mahdollista väärin menevää mahdollisuutta - lähinnä pitääkseni itseni kurissa. Tunsin hermostuvani jokaisesta eleen tapaisestakin. Levottomat pienet hännänheilahdukset? Täytyi vihjata keskeytykseen. tai vähintään tyytymättömyyteen. Kaikki eleet oli tulkittavissa jos haluaisi - ja paljastui, että todellakin halusin. Tuntui ihan mahdottomalta katsella Brietä kymmentäkään minuuttia eikä pohtia mitä kaikkea tuleva varsa siitä perisi. Kyseistä huolenpitoa ei tamma tainnut hirveästi arvostaa, muttei se valittanutkaan kun heinistä saattoi löytää aika ajoin enemmän herkkuja. Zilverion syntyi pian sen jälkeen (olisi ollut rikollista olla nimeämättä sitä isänsä teeman mukaisesti), eräänä hiljaisena talviyönä. Olinko ollut hermostunut aikaisemmin? No se ei ollut kuulkaas vielä mitään. Varsan syntymisen käynnistyminen näytti hämmentävän, ehkä jopa huolestuttavan Brietä aluksi, mutta kun orivarsa rikkoontui sikiöpussistaan, tamma asettui nopeasti emän rooliin. Zilverion sen sijaan... En meinannut uskoa silmiäni. Hopeavärinen ruunivoikko tuntui tulleen suoraan satukirjasta. Vaikka varsan turkki oli märkä, sekaisin ja vielä synnytyksen jälkeisissä nesteissä, sävy oli silti kirkas, melkein hohtava (muistan toistaneeni itselleni ettei kyseessä ole mikään satukirjan kimalteleva yksisarvinen). Heti kun pääsen raportoimaan syntymästä Brien kasvattajalle, kysyn varmasti: "Mitä luulet, joudunko laittamaan aurinkolasit päähän talutellessani sitä laitumelle ja selostamaan vastaantulijoille liudan genetiikkatermejä?" Zilverion heräsi heti päästyään sikiöpussistaan eroon. Minuuttienkaan ikäisenä tuo ei näyttänyt olevan eksyksissä. Vaikka ensiaskeleet olivat haparoivat, luonnollisesti, omiin silmiini niissä näkyi myös jotain itsevarmuuden tapaista (mitä en olisi koskaan odottanut vaivaisen tunnin ikäiseltä). Se nousi nopeasti seisomaan emänsä viereen. Paikoilleen varsa ei tyytynyt pitkäksi aikaa jäämään vaan tepasteli ympäri karsinaa yhtä kiinnostuneen näköisenä kun Brie ensikertaa laitumellemme päästessään (minutkin se katsasti pienellä korvan heilahduksella, ihan kuin en olisi edes tärkeä henkilö sen kirjoissa). Brie piti varsaansa silmällä erittäin tarkasti, muttei missään vaiheessa vaikuttanut huolestuneelta. Varsa taisi vakuuttaa emänsä itsenäisyydestään jo syntymästä lähtien. Uusi tulokkaamme on onnistunut valloittamaan minut ja muut täysin. Hopea kimaltelee sen turkissa selkeänä perintönä isältään, mutta liikkeissä näen enemmän kermanväristä tammaa - ympäristössä tapahtuvaan reagoidaan pienesti ja tarkasti, mutta ilman levottomuutta toisin kuin Brie. Ja välillä kun näen sen pysähtyvän tarkkailemaan ympäristöään, sen silmissä olevaa kiiltoa on vaikea uskoa tai olla huomaamatta. Näen jo nyt orin olevan kaikin puolin rauhallinen muttei mikään alistuja, joka ilmaisee tyytyväisyyttään varsin vähäeleisesti. Eikä hevin suistuisi tuuliviireksi. Olen tuijotellut varsaa pidempään kuin kehtaisin myöntää, enkä edes uskalla ajatellakaan mitähän siitä tulee vai tuleeko mitään. Jotain siinä kuitenkin on. Ensivaikutelmat ovat harvemmin koskaan täysin oikeassa muttei ne ihan väärässäkään ole. Ehkä minun pitäisi kuunnella absurdeja ajatuksiani useamminkin.

17.1.2025 Absurdi ajatus

Innostun harvemmin sokeista riskeistä - tiedän, tiedän, onko törkeämpää valhetta päiväkirjaan kirjoitettu?

Tilausvarsan suunnittelua

Innostun harvemmin sokeista riskeistä - tiedän, tiedän, onko törkeämpää valhetta päiväkirjaan kirjoitettu? Mutta kuulkaahan. Olen aina ostanut varsoja erityisellä huolella: jo syntyneinä, että pääsen niitä paikanpäälle katsomaan (liikkeet, ilmeet, ajatukset, onko mitään "pelastettavaa") ja josta kasvattaja pystyy myös jotain kertomaan. Löydän välillä todellisia jalokiviä hiekanmurujen seasta ja se vaatii tietenkin tietynlaista riskinottoa (toki eivät ole samalla tavalla "sokeita" silloin). Ei tuo kuitenkaan tarkoita ettäkö innostuisin riskeistä. Tästä kuitenkin paljastui ensimmäiseni. Tilausvarsa. Muille ei välttämättä kuulosta radikaaliltakaan asialta, mutta minulle se on miltei absurdi ajatus. Viimoiset ajat ovat turhauttaneet minua. Ehkä vaihtunut vuosi vaatii muutoksen tarvetta, ettei vuodet vain sulautuisi toisiinsa samalla kun arki kulkee samoja raiteita. Haluan jotain uutta, jolla pääsisin sivuraiteille - normaalien myyntihevosten selailujen, kasvattajien puhelujen, tarjouksien ja pettymyksien sijaan. Kädet tuntuu kankeilta myynti-ilmoitusten läpikäymisestä ja koko ajan näyttää selvemmältä, ettei valmiit vaihtoehdot iske enää samalla tavalla kuin ennen (en suostu kutsumaan sitä ongelmaksi, vaikka kaikki valinnat tuntuvat aina vievän tähän). Kaikki myyntilistojen vaihtoehdot näyttää niin... tavallisilta. Niissä toistuu aina sama kuvio: parhaat yksilöt katoavat käsistä ennen kuin ehdin klikata ilmoitukseen ja lopuista puuttuu se tietty kipinä. Varsamarkkinat on toki oma taiteenlajinsa, mutta näin monen kariutuneen yhteydenoton jälkeen sitä alkaa epäilemään onko koko tämä ala suunniteltu tekemään haaveiden tavoittelusta mahdotonta. Tänään tuijottelin markkinakatalogeja vähän erilaisella mentaliteetilla. Jätin myynti-ilmoitukset karkeasti sivuun ja sukelsinkin syvälle sukujen tutkimiseen. Nyt tahdoin tutustua yhdistelmiin ja sukulinjoihin, joista voisin rakentaa itse jotain ihan uutta. Ensin en edes odottanut löytäväni mitään puoliksikaan kiinnostavaa, mutta jossain vaiheessa yksi nimi osui silmään: Zilverado. Se istui sivujen alakulmassa - ei edes esittelytekstissä tai otsikossa, vaan jonkun mitäänsanomattoman nimen sukutaulun seassa. Tuon sukutaulun omaava hevonen ei itsessään herättänyt kiinnostusta ennen kuin näin isäorin nimen. Kaikki tietävät Zilveradon. Kuuluisa kuin mikä, sen kunniagalleriaan on kirjoitettu enemmän rivejä kuin herkkähipiäinen jaksaisi laskea. Hurjan taitava ja lahjakas, ja potkua enemmän kuin moni uskaltaisi pyytää. Mutta eikö se ole se mikä tekee hevosesta kiinnostavan? (myönnettäköön, ehkä haen jotain samaa) Zilverado on vuosien takaa minullekin tuttu nimi, yksi tunnetun saksalaisen kasvattajan, Dierk Mayerin hevosia - sen kasvattajan, jonka hevosista tietää ettei toista samanlaista ole tulossa joka toinenkaan vuosi. Orista osaisin minäkin kertoa faktoja. Kerran niitä jalostuslinjoja varmaan huvikseni olin haaveillut. Orin varsat ovat harvinaisia (syystä) ja ajatuksen tasolla tämä harvinainen mahdollisuus avasi mielessäni monta ovea selälleen. Itse Zilverlinen (sukutaulun omaava ori) kohdalla puolestaan ei pysty kertomaan samanlaisia tarinoita. Täysin uusi nimi ja nuorikin vielä. Enkä edes tiennyt orin olemassaolosta - kun ei netistä löytynyt kuvamateriaalia eikä suurempaa markkinointia. Pieni pettymys (kun tietää mihin kyseinen zilver-linja pystyy, olisin mieluusti kuullut tästäkin lisää). En tiedä siitä juuri mitään, ärsyttävää - mutta ehkäpä sen takia tämä valinta on jotenkin houkuttelevampi? Siinä on enemmän ehkä-mahdollisuuksia kuin kyllä-totuuksia. Mutta totta kai kiinnostuin orista, olihan kyseessä Zilveradon jälkeläinen. Eihän hevonen voi tälle tasolle päätyä vahingossakaan. Ja kun alat perustelemaan puolustelevaan sävyyn valintojasi, tiedät tekeväsi sen hyvästä syystä. Brienne v.d Nevel sitten. Tamman etsiminen kesti hieman kauemmin, vaikka tilausvarsa-ajatus oli jo saanut fyysisen muodon mielessäni. En ole nähnyt Zilverlineä, mutta Brienne jäi vielä siitäkin varjoon. Hevonen on pelkkä nimi papereissa, yksi varsa-ajan kuva esittelyssä ja muutoin varsin mitäänsanomaton kuvaus nykytilanteesta: "Vilkas, rajojaan kokeileva tamma ymmärtäväisellä luonteella. Vetää esteelle kuin esteelle ja on herkkä avuille." Siinä se. Kaikki muu vaatii luottamaan kasvattajaan sokeasti (ja suurin osa kääntäisi katseensa jo muualle - mutta ehkä kyseinen omalaatuinen valikointi on edukseen). Esittelyn niukkuus piti kuitenkin mielenkiintoni. Tavallaan nautin siitä. Tamma oli niin ikään puhdas aihio ilman suurempia odotuksia. Toisin kuin Zilverline. Sadoista tekemistäni projektikaupoistani tämä menee kepeästi älyttömimpien hankintojeni kärkipäähän (ja tämän sanon mitä totisimmin ilmein). Nyt tilausvarsa alkoi viimeistään tuntua jo joltain konkreettiselta eikä pelkästään villiltä ajatukselta. Ehkäpä se tekee juuri tästä tapauksesta erikoisen - valintani on niin epävarma, että siitä voisi oikeasti tulla jotain erilaista. Päätöskin on täysin oma eikä sen takia ahdista, vaikka seuraavien kuukausien odotusaika tulee vielä tuntumaan kuin lankun päällä kävelisi (miten paljon tulen tänne varsasta vielä spekuloimaan on tietenkin asia erikseen. Kymmensivuista listaa ei tule, lupaan vähintään sen. Mutta ehkä yksi tai kaksi huomautusta. Ehkä.) Kun lopuksi kysyin vielä itseltäni että olenko todellakin tekemässä tämän, vastaus tuntui päivänselvältä. En tiedä mitä odottaa. En mitään varmaa ja ehkäpä siksi sanoin ajatukselle kyllä. Riski sanana ei ole houkutellut koskaan aikaisemminkaan, mutta nyt siinä on jotain makeaa. Ja niinhän siinä lopulta kävi., että minä olin teettämässä varsan kahdesta hevosesta, joita en ole koskaan nähnyt. Edes videolla. En halua edes arvata onko kyse silkasta itsevarmuudesta vai typeryydestä (näiden ero hämärtyy välillä - ainakin kun se tietty ajatus jää pyörimään mieleen kuin takiainen hiuskuontaloon). Ottaisivatkohan hevosten omistajat vastaan papereiden lisäksi myös toivomuslistan?