17.9.2025
Sade hakkasi maneesin peltikattoa vasten pisarat selkeästi kaikuen avonaisessa tilassa. Ukkosen jytinää saattoi kuulla kauempana ja kentällä jolkottelevien hevosten päät ampuivat oitis korkeuksiin koittaessa paikallistaa...
Zaranitsa Felis oli toinen niistä, siron suipot korvat värähdellen ympäriinsä ja ratsastajansa naamaltakin pystyi näkemään kiitollisuutta suuresta, katollisesta sisäareenasta, mitä moni alueella oleva talli ei omistanut.
Zorya pysähtyi hetkeksi keskelle maneesin hiekkaa, korvat liikkuen tarkkaavaisesti takaviistoon kun ukkosen ääni voimistui. Tamman sieraimet värähtivät hieman, mutta Luke tunsi tutun vakaan tunteen satulan alla - Zorya ei tavannut panikoida eikä se tehnyt sitä nytkään, vaikka kaukainen salaman välke heijastui maneesin korkeista ikkunoista ja herätti varjot eloon hiekan pinnalle. "Good girl," hän kuiskasi pehmeästi antaen ohjien hieman löystyä ja tammalle tilaa liikkua vapaammin. Zorya nyökkäsikin päätään kerran, ihan kuin ymmärtäen tilanteen ja astui sitten määrätietoisesti eteenpäin. Siron tamman liike oli aina yhtä sulavaa, kevyttä ja tasapainoista. Maneesin turvallisessa ympäristössä tamma rentoutui vähitellen, mutta piti edelleen päätään tarkkaavaisesti koholla, kuten luotettavan kumppanin kuuluikin tehdä.
Kun ukkonen alkoi etääntyä ja sade hillitsi rytmiään, Zorya pudisti harjaansa kevyesti ja katsoi Lukea sivusilmällään. Sen katseessa oli selkeä kysymys - jotain niin inhimillistä, että Luke tunsi hymyilevänsä, vaikka siihen sekoittuikin pieni haikeus. Erikoinen, mieleenpainuva tyyli kommunikoida oli ehdottomasti yksi syistä, miksi Luke piti juuri tätä projektia erityisenä, kaikista puitteistaan huolimatta.
Hän ei antanut haikeuden viedä ajatuksiaan vaan päätti hyödyntää hetken rauhaa ja ohjasi Zoryan kohti maneesin kulmaa, jonne hän ja Noah olivat päättäneet asettaa muutama matala harjoituseste. Noah ja Grim olivat ne jo kertaalleen ylittäneet ja siirtyivät nyt omalle puoliskolleen areenaa, jotta Zorya pääsisi vuorostaan kokeilemaan. Tamman askel muuttuikin heti hieman jännittyneeksi, mutta se oli selkeästi keskittymisestä kuin pelosta. Luke antoi tamman nostaa päätään ja arvioida etäisyyksiä jo kaukaa, sen silmät kiinnittyen ensimmäiseen. Tämän tamma osasi parhaiten: lukea ympäristöään, laskea askeleita ja tehdä tarvittavat korjaukset lennosta.
Ensimmäinen este sujuikin mallikkaasti, vaikka sen takajalat heilahtivatkin hieman kömpelösti perässä. Zoryakin tiesi sen, sillä tamma korjasi asentoaan ennen seuraavaa ylitystä ja pidensi osaavasti askeliaan. Luke puolestaan piti otteensa kevyenä ja antoi tamman tehdä työnsä, sillä sen älykkyys loisti kirkkaimmillaan, kun tamma tiesi omat vahvuutensa ja heikkoutensa eikä yrittänyt esittää muuta.
Kolmannen esteen ylitettyään Zorya alkoi jo hengästymään hieman. Luke oli jo varhaisessa vaiheessa laittanut merkille, ettei kestävyys tulisi olemaan sen vahvimpia puolia. Siksipä hän ohjasi Zoryan takaisin käyntiin pitäen harjoituksen lyhyenä, mutta tehokkaana, eli juuri sellaisena kuin tamma niistä tykkäsi. Ulkona sade oli hiljalleen lakannut ja heikko auringonsäde siivilöityi maneesin ikkunoista sisään, roihahtaen tamman kiiltävän turkin kultaiseksi.
Ikkunoiden alapuolella katsomossa seisoi kaksi nuorta silmät nauliintuneena maneesin hevosiin. Zoryalle ja Lukelle se meinasi yhteisen taipaleensa loppua, mutta mies ei voinut kovinkaan surra sitä, sillä se tarkoitti tammalle myös uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia kasvaa erinomaiseksi kilparatsuksi.
Hän ei kuitenkaan voisi olla myöntämättä etteikö jäisi kaipaamaan kauniin tammansa viisaita silmiä ja yhdessä koettuja hetkiään.
