2.9.2025
Rachel Blackwood katsoi huolellisesti viilatut kyntensä painautuen maneesin katsomon reunan pehmeäpintaiseen puuhun, kun tummanpuhuva, valkoisin ja oranssein merkein työskentelevä ori puuskutteli hänen ohitseen...
Rachel Blackwood katsoi huolellisesti viilatut kyntensä painautuen maneesin katsomon reunan pehmeäpintaiseen puuhun, kun tummanpuhuva, valkoisin ja oranssein merkein työskentelevä ori puuskutteli hänen ohitseen varusteiden natistessa selässä. Väliajoin kentällä kolahti kavioiden napsahdus, hevosten hörähdys ja rauhallinen keskustelu kanssaolijoiden kesken, mutta Rachel ei edes kuullut vierellä seisovan veljensä kommenttia asiasta x. Hänen korvissaan humisi veri ja huomiokin tuntui keskittyvän siihen, kuinka sydän jyskytti melkein samaa tahtia tumman orin ravaavien askelten kanssa. Tämän täytyi olla kohtaloa, selvästi.
Grim ravasi Noah Bakerin ohjastamana kaviouralla yhtä asiallisesti kuin sotilasrivissä. Ulkonäöllisesti se sopi muutenkin kuvaan erinomaisesti, vaikka hopeista harjaa ei oltukaan leikattu tyylisopivaan kampaukseen. Onneksi. Harja hulmusi nimittäin niin pehmeännäköisenä ja lainehtien, yksikään hapsu sojottamatta väärään suuntaan, että olisi ollut rikos mennä koskemaan siihen ylipäätänsä. Ja kohta, mikäli Rachel osaisi pitää syvälle sisään tunkemansa pienen ponityttösen innostuksenkiljunnan, no, sisällään, tulisi hän saamaan oikeuden päättää siitä myös tulevaisuudessa.
Hän ei halunnut vieläkään hengittää keuhkojaan täyteen, niin pahasti totuuden pirstaloituminen tuona hetkenä pelotti. Että jos hän liikahtaisi, tai räpsäyttäisi silmiään kellon sekuntiviisarin näyttäessä väärää aikaa, maneesin ovi paiskautuisi auki ja rouva Andrews tulisi repimään hänet takaisin koululle, koska jossain heidän tiedoissaan oli käynyt suuri virhe ja Noah Baker oli kutsunut paikalle väärän opiskelijan.
Mutta maneesin ovi pysyi kiinni, sekuntiviisari naksahteli sekuntien ohi ja hengittääkin nainen ehti jo muutamaan väliin ilman, että tilanteeseen oli tullut muutosta. Hän seisoi edelleenkin Nordwindin yrityspuolen maneesissa veljensä kanssa, kentällä ratsasti herra Baker ja herra Hollingworth kaksin nuorilla, vastakouluttamillaan ratsuilla, ja hänen kämmenensä oli edelleen kipeästi painautunut puuta vasten.
Grim oli upea. Rachel oli nähnyt orista vilauksia salaa kuvatuilla videoilla, jonka joku onnekas oppilas oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa saanut taltioitua ja jakanut sitten oppilaiden keskusteluryhmissä. Eikä ori jäänyt valjuksi nytkään. Herra Baker ratsasti sitä rohkeasti eteenpäin vaikka ori pureskeli toisinaan kuolainta, mutta askeleet oli lennokasta ja matkaa voittavaa, ja lyhyellä sivulla nostettu laukka polki voimakkaasti takaosasta.
Huhut Grimin valmistumisesta oli levinnyt koulussa kulovalkein tavoin, ja normaaliin tapaansa opiskelijat olivat automaattisesti ryhdistäytyneet ja laittaneet käytöksissään, opiskeluissaan ja huhuissaan parastaan. Huhut toki oli lokaamaan opiskelutovereiden maineita, jokainen tiesi ettei huhuna levinnyt hyvä sana painanut rouva Andrewsin vaakakupissa penniäkään toisin kuin pienetkin mainehaitat. Vaikka normaalisti Rachel ei välittänyt toisten polkemisesta omaa hyötyä tavoitellessaan, opistolla se oli normi ja selviytyäkseen täytyi sopeutua. Tavalla tai toisella.
"Miss Blackwood? Shall we start?"
Läheltä kuulunut kysymys palautti nuoren naisen mietteistään, ja hän olisi tuntenut punan nousevan kasvoilleenkin ellei se olisi ollut jo valmiiksi sen oloinen jännityksestä ja odottelusta. Hän puuskahti 'of course', suoristi selkänsä ja hieroi kipeytyneitä sormiaan kämmenessä, silotti siistiä ratsastustakkiaan ja astui viimein katsomolta kentälle. Muutamassa askeleessa, joita hän ei edes muistanut ottaneensa, oli hän viimein tuon erinomaisen orin vierellä, aivan kosketusetäisyydellä. Grim seisoi kiltisti paikoillaan ja katsoi hänen tuloaan ystävällisin silmin. Mustat iirikset oli miltei näkymättömissä tummassa silmissä, orin ilme oli kuitenkin rauhallinen ja avoin, eikä Rachel voinut olla tuntematta pienen kiintymykset syntymistä jo nyt. Rakkautta ensi silmäyksellä.
Kaikki meni niin kuin unessa. Nainen kiersi orin ympäri lyhentäen jalustinhihnoja ja otti tarjotut ohjat sitten vastaan. Herra Baker tarjoili hänelle vinkkejä hevosesta, mutta totta puhuakseen Rachel ei uskonut aivojensa pystyvän prosessoimaan yhtään sen enempää kuin mitä käskyjä raajoilleen tarvitsi antaa selviytyäkseen satulaan. Ja sitten hän oli siellä, istumassa uljaan mustan satulassa. Näin korkealta katsottuna maneesi tuntui hienoimmalta koskaan näkemältään kentältä. Vain herra Bakerin tarkka katse takin selkämyksessä piti Rachelin kiinni todellisuudessa, kiinnittäen hänet satulaan selkä suorana, kädet korkealla, jalat oikeassa kulmassa. Grimin ja hänen tulevaisuus ei nimittäin ollut kiveen hakattu ihan vielä.
Alku oli asteen takkuista, tietenkin. Ori oli Rachelille aivan uusi ja suoriutumisen paine ja odotukset jännittivät kehoa tarpeettomasti. Tahattomasti nykivät sormenpäänsä sai Rachelin tuntemaan huonoa omatuntoa oriita kohtaan, koska se selvästi huomasi ne ja pohti niiden tarkoitusta, yritti vastata olemattomiin ohjeisiin parhaansa mukaan, mutta heilauttaen korviaan asteen turhautuneena ymmärtämättömyyttään. Nainen pyyteli mielessään anteeksi tahattomuuttaan. Puolikasta maneesia ympäri kävellessään hän alkoi kuitenkin pikkuhiljaa rentoutumaan, ensin selästään ja sitten reisistään, tunsi kuinka Grim hänen allaan alkoi liikkumaan vapaammin, ja sai myös mielensä keskittymään tehtävään. Herra Baker oli jäänyt maneesinpuolikkaan keskelle ja seurasi heidän etenemistään jokaiselta askeleelta. Hän heitti muutamaan väliin pieniä huomautuksia ja kehotuksia, korjasi ilmeisimpiä virheitä, mutta antoi kaksikon muuten löytää yhteisen uransa omassa rauhassa. Ja yhteinen ura alkoi pikkuhiljaa löytymäänkin. Rachel sai ihmeellisen nopeasti käsityksen siitä, minkä verran oriita kannatti häiritä - milloin myödätä ja milloin vaatia lisää ilman, että se olisi vastannut niihin ilmeisen vastahakoisesti. Grim nosti voimakkaan laukan lähes olemattomista avuista, ja vaikka puoliverisen ratsastaminen tuntuikin autuaan vieraalta, sai alkuhetken purkautuva jännitys ja hevosen rytmikäs puuskutus tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Rachel ja Grim. Grim ja Rachel. Millainen voittamaton parivaljakko heistä olisikaan vielä tulossa.
