"Ja sitten muistan pysähtyneeni niille askelilleni, kun parrakas herra Käkiharju tervehti meitä ja johti meidät lähimmälle laitumelle, ja siellä Copperfacts seisoi kylpemässä ilta-auringossa ja sen kuparinhohtoinen turkki aivan kimalteli rubiineja. Käkiharjut oli selvästi mielissään sattumasta. Kukapa ei olisi ollut. Varsan korvat ja katse kääntyi silloin meitä kohti, tarkkaavaisuutta ja uteliaisuutta huokuen, ja ori olikin kaikin puolin kuninkaallinen näky.." Päiväkirja 13/05/2022 |
Luonteenpiirteet
Copperfacts on kaunis ori niin sisältä kuin ulkoakin, - erityiskiitos sen kiiltävän kuparimaiselle karvalle -, jolle povataan niin sukunsa kuin luonteensakin puolesta kirkasta ja menestyksekästä tulevaisuutta. Ori on varsin kärsivällinen ja mukautuu helposti muutoksiin, mutta haasteidenetsintä nousee kyllä kaikkein herkimmiten näkyviin luonteessaan. Aktiivinen ja älykäs persoona, joka omaa paksun nahan.
Kaikenlaiset ihmiset ja vierailijat kiinnostavat Kodaa suuresti. Se tekee innokkaasti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja nykii mielellään ohikulkevien ihmisten vaatekappaleita mikäli saa niistä tarttuakseen. Ori tykkää olla vähän kaikkien edessä, varsinkin karsinassaan. Käsittelijät joutuvatkin poukkoilemaan kaulan alta ja perseen takaa päästäkseen haluamalleen puolelle, mikä tekee ruokakupinkin täyttämisestä haasteellisen tehtävän jo itsessään. Orilla on tapana hieman nirsoilla, mutta porkkanapalat ruoan seassa on yleensä oiva ratkaisu siihenkin ongelmaan.
Kodalla on kaunis ja lihaksikas rakenne kiiltävän suoralla harjalla. Käynnissä Koda nostaa hienosti jalkojaan ja pitää niitä automaattisesti koottuna kehonsa alla. Askeleet ovat vahvat ja itsevarmat. Ravi on ehdottomasti Kodan yksi heikkouksista, sillä sen töksähtävät ja voimakkaat askeleet tekee selässä istumisen kaikkea muuta kuin miellyttäväksi. Harjoitusravin on sanottu muistuttavan melkein mukulakivillä pyöräilemistä. Laukka puolestaan on sulavaa ja matkaa voittavaa, ja ehdottomasti parasta kolmesta askellajistaan.
Kuten useimmat orit, myös Koda on innokas, mutta säilyttää kuitenkin malttinsa useimmissa tilanteissa. Itsestään ja kyvyistään kiinnostuneena haastavat tehtävät motivoivat tätä oria valtavasti. Erikoisetkaan tilanteet eivät Kodaa juuri hätkäytä, vaan se suorittaa mielellään sen mitä pyydetään. Joskus Koda alkaa kuitenkin oikkuilemaan, jos se kokee, ettei sen taitoja ja kykyjä haasteta tarpeeksi. Kunnioittaa kyllä ratsastajaansa, mutta kyllästyessään alkaa helposti käyttäytymään myös koppavasti. Uudet, vaihtelevat ja ennalta arvaamattomat tehtävät pitävät mielenkiintoa yllä tarpeeksi tämän välttämiseksi.
Vanhempiensa tavoin myös Kodalta löytyy tarvittavat niksit ja tikit rataesteiden luonteikkaaseen suorittamiseen. Orin liikkeet ovat kauniit ja määrätietoiset, ja parhaimmillaan sen suorittamista voisi kuvailla kellokoneistoksi; rytmi ja askeleet on tarkat ja ajatuksenmukaiset, ja esteet hypätään juuri samasta kohtaa. Kodan suoritustapa on aina samanlainen, eli varsin ennalta arvattava, joten yllätyksiinkään ei tarvitse varautua. Ori on ehdottomasti nopea jaloistaan ja itsevarma tekijä, mutta jonka kestävyys valuu nopeasti kuiviin mikäli ratsastaja ei osaa sitä tarkasti säädellä, sillä Koda ei itsessään ainakaan niin tee. Hypyt on kuitenkin varsin tyydytystä tuottavat eikä oriilta tarvitse pelätä uteliaisuutta suurempaa erikoisimmillakaan esteillä. Lisäksi työntekoon orientoituneena, haasteita rakastavana ja ratsastajaansa automaattisesti kunnioittavana Koda on mitä ihanteellisin kumppani haastamaan korkean luokan rataesteitä.
Yleisesti ottaen Kodaa on varsin miellyttävä käsitellä niin karsinassa kuin sileälläkin. Ori haluaa huomiota muttei aiheuta suurempia ongelmia käsittelijöilleen. Vedestä se ei kuitenkaan pidä, joten pestessä steppailee useinkin paikoillaan. Kisamatkat ja trailerissa oleminenkaan ei ole orin lempipuuhia, joskin matkakaveri tekee matkoista kyllä siedettävän. Koda seuraa toisen perässä paikkaan kuin paikkaan. Laitumelta hakeminen tuottaa välillä päänvaivaa, sillä Koda juoksee mielellään ympäriinsä kiinniottajiaan vältellen. Porkkanalahjat auttavat tällöinkin.
Orin kanssa pystyy ratsastamaan oikeastaan missä vaan, minne vaan. Se ei juuri välitä, tosin kuljeskelee mielellään luonnossa omaan tahtiin ja haluamaansa suuntaan, mikäli saa itse päättää. Koda pitää viileämmistä ilmoista mieluummin kuin aurinkoisesta ja lämpimästä säästä.
Kaikenlaiset ihmiset ja vierailijat kiinnostavat Kodaa suuresti. Se tekee innokkaasti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja nykii mielellään ohikulkevien ihmisten vaatekappaleita mikäli saa niistä tarttuakseen. Ori tykkää olla vähän kaikkien edessä, varsinkin karsinassaan. Käsittelijät joutuvatkin poukkoilemaan kaulan alta ja perseen takaa päästäkseen haluamalleen puolelle, mikä tekee ruokakupinkin täyttämisestä haasteellisen tehtävän jo itsessään. Orilla on tapana hieman nirsoilla, mutta porkkanapalat ruoan seassa on yleensä oiva ratkaisu siihenkin ongelmaan.
Kodalla on kaunis ja lihaksikas rakenne kiiltävän suoralla harjalla. Käynnissä Koda nostaa hienosti jalkojaan ja pitää niitä automaattisesti koottuna kehonsa alla. Askeleet ovat vahvat ja itsevarmat. Ravi on ehdottomasti Kodan yksi heikkouksista, sillä sen töksähtävät ja voimakkaat askeleet tekee selässä istumisen kaikkea muuta kuin miellyttäväksi. Harjoitusravin on sanottu muistuttavan melkein mukulakivillä pyöräilemistä. Laukka puolestaan on sulavaa ja matkaa voittavaa, ja ehdottomasti parasta kolmesta askellajistaan.
Kuten useimmat orit, myös Koda on innokas, mutta säilyttää kuitenkin malttinsa useimmissa tilanteissa. Itsestään ja kyvyistään kiinnostuneena haastavat tehtävät motivoivat tätä oria valtavasti. Erikoisetkaan tilanteet eivät Kodaa juuri hätkäytä, vaan se suorittaa mielellään sen mitä pyydetään. Joskus Koda alkaa kuitenkin oikkuilemaan, jos se kokee, ettei sen taitoja ja kykyjä haasteta tarpeeksi. Kunnioittaa kyllä ratsastajaansa, mutta kyllästyessään alkaa helposti käyttäytymään myös koppavasti. Uudet, vaihtelevat ja ennalta arvaamattomat tehtävät pitävät mielenkiintoa yllä tarpeeksi tämän välttämiseksi.
Vanhempiensa tavoin myös Kodalta löytyy tarvittavat niksit ja tikit rataesteiden luonteikkaaseen suorittamiseen. Orin liikkeet ovat kauniit ja määrätietoiset, ja parhaimmillaan sen suorittamista voisi kuvailla kellokoneistoksi; rytmi ja askeleet on tarkat ja ajatuksenmukaiset, ja esteet hypätään juuri samasta kohtaa. Kodan suoritustapa on aina samanlainen, eli varsin ennalta arvattava, joten yllätyksiinkään ei tarvitse varautua. Ori on ehdottomasti nopea jaloistaan ja itsevarma tekijä, mutta jonka kestävyys valuu nopeasti kuiviin mikäli ratsastaja ei osaa sitä tarkasti säädellä, sillä Koda ei itsessään ainakaan niin tee. Hypyt on kuitenkin varsin tyydytystä tuottavat eikä oriilta tarvitse pelätä uteliaisuutta suurempaa erikoisimmillakaan esteillä. Lisäksi työntekoon orientoituneena, haasteita rakastavana ja ratsastajaansa automaattisesti kunnioittavana Koda on mitä ihanteellisin kumppani haastamaan korkean luokan rataesteitä.
Yleisesti ottaen Kodaa on varsin miellyttävä käsitellä niin karsinassa kuin sileälläkin. Ori haluaa huomiota muttei aiheuta suurempia ongelmia käsittelijöilleen. Vedestä se ei kuitenkaan pidä, joten pestessä steppailee useinkin paikoillaan. Kisamatkat ja trailerissa oleminenkaan ei ole orin lempipuuhia, joskin matkakaveri tekee matkoista kyllä siedettävän. Koda seuraa toisen perässä paikkaan kuin paikkaan. Laitumelta hakeminen tuottaa välillä päänvaivaa, sillä Koda juoksee mielellään ympäriinsä kiinniottajiaan vältellen. Porkkanalahjat auttavat tällöinkin.
Orin kanssa pystyy ratsastamaan oikeastaan missä vaan, minne vaan. Se ei juuri välitä, tosin kuljeskelee mielellään luonnossa omaan tahtiin ja haluamaansa suuntaan, mikäli saa itse päättää. Koda pitää viileämmistä ilmoista mieluummin kuin aurinkoisesta ja lämpimästä säästä.
Sanoja kasvattajalta
Copperfacts ei onneksi ole perinyt ainakaan niitä huonoja puolia vanhemmiltaan, sillä orivarsa on huomattavasti lempeämpi ja helpommin käsiteltävä kuin esimerkiksi emänsä. Hieman se voi rajojaan testailla tilaisuuden tullen varsinkin taluttaessa, mutta nopeasti sen saa asettumaan.
Orivarsan kanssa on totuteltu erilaisiin tilanteisiin sekä hoitotoimenpiteisiin pienestä pitäen, joten se ei aivan vähästä hätkähdä ja on suhteellisen helppo hoidettava. Kuljetukset, eläinlääkärin toimenpiteet, kengittäjät jne. ei tuota ongelmia tämän hevosen kanssa. Kasvattaja uskoo, että Copperfacts tulee tulevaisuudessa valloittamaan esteratoja hyvällä menestyksellä, mikäli perii vanhempiensa hyppytaidot. Ainakin laitumella se jo vilautteli taitojaan hyppimällä risujen ja puunrunkojen yli hienosti. Nopeasti oppiva varsa on varmasti helppo koulutettava ja mikäli vain terveenä pysyy, on siitä varmasti vakavasti otettavaksi vastustajaksi tulevaisuuden kisoissa. |
Sukutiedot
i. Copperfrost holst, 171 cm, rt VH18-044-0127 |
ii. Jaxfrostevm holst, 171 cm, prt |
iii. Frostbiteevm |
iie. Look Sunnyevm | ie. Bronzelinaevm holst, 165 cm, prn |
iei. Bronlineevm |
iee. Chamomileevm | ||
e. Fact or Fiction ewb, 171 cm, rt VH21-202-0015 |
ei. Check your Factsevm ewb, 167 cm, prt |
eii. Checkmate Mateevm |
eie. Random Factsevm | ee. Fiorella Sunevm ewb, 172 cm, prt |
eei. Shy Firefighterevm |
eee. Moon Sunlightevm |
Tarjolla jalostukseen500 v€ / otanta
|
Perilliset |
Sukuselvitys
i. Copperfrost on komea rautias herrasmies, joka on lähtöisin Saksasta Karla Falkencreutzin tiluksilta.
e. Facts or Fiction
ii. Jaxfrost on rautiaan värinen holsteinori, jonka tie arvostettuihin kisoihin ei ole ollut aivan mutkaton. Sen uralle on tullut takapakkia jo nuorella iällä loukkaantumisen muodossa, kun se kaatui ratsastajansa kanssa esteiden päälle. Jaxfrost oli tuolloin vielä kasvattajansa omistuksessa, joka kuntoutti orin täysin takaisin kisakuntoon parissa vuodessa. Kuntoutuksen ajan Jaxfrostia käytettiin ahkerammin jalostuskäytössä kuin muita tallin oreja. Näihin aikoihin syntyi myös Copperfrost. Siltä löytyykin tältä ajalta viisi jälkeläistä, jotka ovat jo kaikki ahkerasti kansainvälisillä kisakentillä. Jaxfrost itse myytiin kuntouksen jälkeen Hollantiin ja se yhä kilpailee ahkerasti.
ie. Bronzelina oli pitkään Karla Falkencreutzin omistuksessa ja pääsi siellä kilpailemaan huipputasolle asti. Punaruunikko tamma oli Karlan mieleen, mutta ikävän haaverin takia Bronzelinan kisaura päättyi. Sen omistaja halusi ehdottomasti itselleen siitä varsan ja löysikin sille holsteinorin Saksasta. Copperfrostin synnyttyä Bronzelina myytiin Suomeen jalostuskäyttöön, jossa sille on syntynyt kaksi muuta varsaa.
e. Facts or Fiction
ii. Jaxfrost on rautiaan värinen holsteinori, jonka tie arvostettuihin kisoihin ei ole ollut aivan mutkaton. Sen uralle on tullut takapakkia jo nuorella iällä loukkaantumisen muodossa, kun se kaatui ratsastajansa kanssa esteiden päälle. Jaxfrost oli tuolloin vielä kasvattajansa omistuksessa, joka kuntoutti orin täysin takaisin kisakuntoon parissa vuodessa. Kuntoutuksen ajan Jaxfrostia käytettiin ahkerammin jalostuskäytössä kuin muita tallin oreja. Näihin aikoihin syntyi myös Copperfrost. Siltä löytyykin tältä ajalta viisi jälkeläistä, jotka ovat jo kaikki ahkerasti kansainvälisillä kisakentillä. Jaxfrost itse myytiin kuntouksen jälkeen Hollantiin ja se yhä kilpailee ahkerasti.
ie. Bronzelina oli pitkään Karla Falkencreutzin omistuksessa ja pääsi siellä kilpailemaan huipputasolle asti. Punaruunikko tamma oli Karlan mieleen, mutta ikävän haaverin takia Bronzelinan kisaura päättyi. Sen omistaja halusi ehdottomasti itselleen siitä varsan ja löysikin sille holsteinorin Saksasta. Copperfrostin synnyttyä Bronzelina myytiin Suomeen jalostuskäyttöön, jossa sille on syntynyt kaksi muuta varsaa.
Periyttää:
✓ Kuparimaista väriä ? ?
- Pää, kaula & etuosa
- Ravi - Kestävyys
kohtalainen
heikko heikko
+ Kuuliaisuus
+ Älykkyys + Runko & takaosa
erinomainen
hyvä hyvä |
ERJ vt. 9/9
86 starttia | 27 voittoa | 19 sijoitusta | = 53 %
|
Almanakka |
Palkintorahat 0 v€
|
Sijoitus
27th
6th |
Virhepisteet ja aika
4 vp
4 vp 63.035 s |
Tulip Carnival 2024 |
Luokka
Full Blossom 130 cm
120 cm |
Alaisuus
|
Kisapaikka
|
Päivämäärä
20.04.2024
29.2.2024 |
Näyttelytulokset
|
Vertical Divider
|
|
Päiväkirja
6th August 2023
Nyt kun Kodan neljäs ikävuosi potkaistiin liikkeelle, tässä “pelissä” on vaativuusastekin vaihtunut. Satulaan koulutuksesta on tullut meidän päivittäinen aherruksemme - siis siihen ajatukseen totuttelu, että tästä pisteestä eteenpäin sen selässä istuu pääasiassa aina joku. Tuo asia on ollut kyllä oma rodeonsa, sillä Koda on alkanut näyttämään vähän nenäkästäkin puoltansa. Mutta! Nämä sessiot eivät ole olleet pelkästään satulaan opettelua, vaan myös luottamuksemme kokoaikaista vaalimista ja kehittämistä.
Kodan aikuistuessa sen asenne on tosiaan myös muuttunut. Ravi ja laukka on pitkän aikaa ollut se meidän juttumme, mutta nyttemmin Koda on alkanut kapinoimaan myös tuolloin. Niinpä päätin sekoittaa soppaa hieman ja heittää muutaman väistönkin mukaan. Eikä se ollut pelkästään uuden asian treenaamista, vaan myös keskustelua ja yhteisen uramme löytämistä. Kodasta on ilmennyt myös uutta persoonaa treenien lisäksi - kokoaikaista paitojen nykimistä, mikä tekee varsinkin ruokinta-ajasta varsinaista pelleilyä. En tiedä vielä kuinka saisin tuon korjattua.
Talviloma oli ensimmäinen varsinainen hengähdystaukomme. Päästin Kodan irti hakaan ja teimme yhdessä paljon hihnattomia harjoituksia. Maastoreissuista tuli myös juttunsa ja lisäsi mukavasi uutta variaatiota päiviimme. Laukanvaihdot ovat alkaneet mennä samoihin aikoihin sujuvammin, mikä on merkki siitä, että maisemanvaihdolla voi olla suuriakin mentaalisia vaikutuksia hevoseen ja koulutukseen.
Aloimme tutustuttamaan oriita lisäksi myös esteisiin, perusteista alkaen. Sen ensimmäinen päivä oli kuin olisin tuonut lapsen vastatehtyyn leikkikenttään - uteliaisuus ja innostus kaikki samassa paketissa. Kodan ensimmäiset hypyt olivat toki varovaisia, mutta jokainen niistä oli omanlainen voittonsa. Loikkaus kehityksessä.
Talven siirtyessä hitaasti kevättä kohti, oli meidän aika nostaa taas harjoituksiemme vaativuutta. Kevyet laukkaharjoitukset alkoivat sujumaan sutjakkaasti ja yksittäisistä esteistä tuli vakio viikkoihimme. Aloitimme matalalta, ihan maapuomeista. Seuratessani Kodan oppimista hoksaamaan asioiden jujut oli aina kuin näkisi lampun kytkeytyvän päälle sen päässä. Maastoreissuilla puolestaan uskaltauduimme seikkailla yhä kauemmaksi ja vaativampiin maastoihin, ja varsinaiset rataesteet toi ihan uudenlaisen sävähdyksen treeniohjelmiimme. Sisäinen runoilijani sanoisi ettei esteet olleet vain esteitä, vaan merkkejä matkastamme ja siitä, kuinka pitkälle olemme yhdessä tulleet.
Rataharjoituksissa leikittelimme paljon väistöjen kanssa. Usein se oli kuin uudenlaisen tanssin punomista, jossa keskityimme vähemmän tarkkuuteen ja enemmän itse hauskanpitoon. Risuaidat lisäsin lähinnä pitämään Koda varpaisillaan. Eikä treenien pointti ollut edes päästä täydellisyyteen, vaan se sekamelskainen ilo hoksata asioita yhdessä.
Nyt taakse päin katsoen, tämä kaikki on ollut aikamoinen matka. Laukanvaihdoista on tullut Kodalle toinen luontonsa, ja esteet on muuttuneet epäilyttävistä ihmetyksistä hauskoiksi haasteiksi. Mukaan heittämäni väistöt ja risuesteet on onnistuneet pitämään orin mielenkiintoa yllä perustreenien ohella. Eikä ne ollut edes, jotta saataisiin käytyä asiat läpi kuin to do-listalta; jokainen uusi haaste ja juttu auttoi meitä tutustumaan toisiimme paremmin ja löytämään yhteisen narun mitä vetää. Kerran ihmetystä herättäneet esteet oli nyt kuin uudet leikkikalut orin yksityisellä leikkikentällä, ja jokainen niistä on ollut kuin kutsu orille päästä esittelemään hienoja liikkeitään.
Kodan neljäs syntymäpäivä on lähestymässä, mikä kertoo että olemme käyttäneet jo yli puolet yhteisestä ajastamme, vaikka edelleen tuntuu, että joka päivä on jotain uutta opittavana. Koda ei ole vain yksi niistä nuorikoista, joiden kouluttaminen on tällä hetkellä vastuullani. Orista on tullut minulle kaveri, “a four-legged sidekick”, ja olen vain onnekas päästessäni mukaan matkalle.
Kodan aikuistuessa sen asenne on tosiaan myös muuttunut. Ravi ja laukka on pitkän aikaa ollut se meidän juttumme, mutta nyttemmin Koda on alkanut kapinoimaan myös tuolloin. Niinpä päätin sekoittaa soppaa hieman ja heittää muutaman väistönkin mukaan. Eikä se ollut pelkästään uuden asian treenaamista, vaan myös keskustelua ja yhteisen uramme löytämistä. Kodasta on ilmennyt myös uutta persoonaa treenien lisäksi - kokoaikaista paitojen nykimistä, mikä tekee varsinkin ruokinta-ajasta varsinaista pelleilyä. En tiedä vielä kuinka saisin tuon korjattua.
Talviloma oli ensimmäinen varsinainen hengähdystaukomme. Päästin Kodan irti hakaan ja teimme yhdessä paljon hihnattomia harjoituksia. Maastoreissuista tuli myös juttunsa ja lisäsi mukavasi uutta variaatiota päiviimme. Laukanvaihdot ovat alkaneet mennä samoihin aikoihin sujuvammin, mikä on merkki siitä, että maisemanvaihdolla voi olla suuriakin mentaalisia vaikutuksia hevoseen ja koulutukseen.
Aloimme tutustuttamaan oriita lisäksi myös esteisiin, perusteista alkaen. Sen ensimmäinen päivä oli kuin olisin tuonut lapsen vastatehtyyn leikkikenttään - uteliaisuus ja innostus kaikki samassa paketissa. Kodan ensimmäiset hypyt olivat toki varovaisia, mutta jokainen niistä oli omanlainen voittonsa. Loikkaus kehityksessä.
Talven siirtyessä hitaasti kevättä kohti, oli meidän aika nostaa taas harjoituksiemme vaativuutta. Kevyet laukkaharjoitukset alkoivat sujumaan sutjakkaasti ja yksittäisistä esteistä tuli vakio viikkoihimme. Aloitimme matalalta, ihan maapuomeista. Seuratessani Kodan oppimista hoksaamaan asioiden jujut oli aina kuin näkisi lampun kytkeytyvän päälle sen päässä. Maastoreissuilla puolestaan uskaltauduimme seikkailla yhä kauemmaksi ja vaativampiin maastoihin, ja varsinaiset rataesteet toi ihan uudenlaisen sävähdyksen treeniohjelmiimme. Sisäinen runoilijani sanoisi ettei esteet olleet vain esteitä, vaan merkkejä matkastamme ja siitä, kuinka pitkälle olemme yhdessä tulleet.
Rataharjoituksissa leikittelimme paljon väistöjen kanssa. Usein se oli kuin uudenlaisen tanssin punomista, jossa keskityimme vähemmän tarkkuuteen ja enemmän itse hauskanpitoon. Risuaidat lisäsin lähinnä pitämään Koda varpaisillaan. Eikä treenien pointti ollut edes päästä täydellisyyteen, vaan se sekamelskainen ilo hoksata asioita yhdessä.
Nyt taakse päin katsoen, tämä kaikki on ollut aikamoinen matka. Laukanvaihdoista on tullut Kodalle toinen luontonsa, ja esteet on muuttuneet epäilyttävistä ihmetyksistä hauskoiksi haasteiksi. Mukaan heittämäni väistöt ja risuesteet on onnistuneet pitämään orin mielenkiintoa yllä perustreenien ohella. Eikä ne ollut edes, jotta saataisiin käytyä asiat läpi kuin to do-listalta; jokainen uusi haaste ja juttu auttoi meitä tutustumaan toisiimme paremmin ja löytämään yhteisen narun mitä vetää. Kerran ihmetystä herättäneet esteet oli nyt kuin uudet leikkikalut orin yksityisellä leikkikentällä, ja jokainen niistä on ollut kuin kutsu orille päästä esittelemään hienoja liikkeitään.
Kodan neljäs syntymäpäivä on lähestymässä, mikä kertoo että olemme käyttäneet jo yli puolet yhteisestä ajastamme, vaikka edelleen tuntuu, että joka päivä on jotain uutta opittavana. Koda ei ole vain yksi niistä nuorikoista, joiden kouluttaminen on tällä hetkellä vastuullani. Orista on tullut minulle kaveri, “a four-legged sidekick”, ja olen vain onnekas päästessäni mukaan matkalle.
19th May 2023
Koda kääntyi tänään kolmevuotiaaksi, mikä on omanlaisensa virstanpylväs yhteisessä matkassamme. Viimeinen vuosi on ollut täynnä kasvua, opettelua ja luottamuksen rakentamista. Ori ei ole enää se utelias pieni punaturkkinen varsakas Käkiharjujen kilpatallilta, vaikka sen kuparinen värinsä onkin edelleen läsnä; Kodasta on muovautumassa varsin eloisa nuori hevosori ja Käkiharjujen maneesissa ensitapaamisella näkemäni lupaukset tulevan koko ajan selvemmin esille Kodan käytöksessä.
Tiluksille muuton jälkeen annoin Kodalle aikaa totutella uusiin puitteisiin, käsittelijöihin ja päivärytmiin. Sen ensimmäisen vuoden aikana emme juuri paljoa tehneetkään, sillä varsan kuuluu opetella ensin varsan tavoille ennen aikuistumistaan. Sen takia varsinaisia alustavia käsittelyjä ja luottamuksen perustamista aloimme työstämään vasta orin kääntyessä toiseen ikävuoteen. Tähän kuului perus hoitosessiot, ruokintaa ja ihan vain ajan viettämistä varsan kanssa - kaikki hyvin olennaisia asioita uuden siteemme rakentamisessa.
Kodan silmissä loistaa älykkyyttä ja kipuna uteliaisuutta, mikä tekee yhteisestä ajastamme aina iloa. Ori on vielä varsin kesytön, mutta olen onnistunut suuntaamaan tuon energian strukturoituun päiväohjelmaamme hyvin tuloksin.
Varsa onkin vastannut poikkeuksellisen hyvin maastakäsin koulutukseen. OIemme työskennelleet peruskäskyjen kanssa - kävely, pysähtymiset, käännökset - ja Koda onkin osoittautunut olevansa nopea oppija. Perusteet on tehneet niin ikään perustan tulevalle ratsukoulutukselle. Kodan nopeus ja laukka ansaitsevat myös maininnan; voin jo nyt nähdä potentiaalin hyville liikkeille sileällä.
Tutustutin oriin myös juoksutusliinalle. Se auttaa sitä ymmärtämään käskyjäni samalla, kun pääsee itse liikkumaan vapaammin, mutta kuitenkin hallinnassani. Huomaa selvästi, että Koda on alkanut ymmärtämään ne hienovaraisemmatkin kommunikaatiotavat; äänen ja kehonkielen. Nämä aikaiset opetukset tuleekin olemaan elintärkeitä edistyksellemme kohti ratsukoulutusta.
Noin neljä kuukautta keskityimme maastakäsittelyyn, ennen kuin siirryimme varusteisiin. Satulaan ja suitsiin tutustumiinen on varsin merkityksellinen askel jokaisen nuorekkaan koulutuksessa, ja lähestyinkin aihetta mitä varovaisimmin elkein. Kuukausien aikana rakentamamme luottamus teki prosessista onneksi jouhevaa. Koda, aina yhtä utelias, antoi minun asettaa satulan sen selkään ensimmäisellä kertaa. Orin alustava epävarmuus siirtyi hyväksynnän tieltä ja olikin kaikin puolin rohkaisevaa todistaa sen rauhallista olemusta koko session läpi.
Juoksutin Kodaa muutaman ympyrän aitauksessa satulan kanssa, jotta ori pääsi mukautumaan uuteen tuntemukseen. Sen liikkeet oli aaltoilevat ja ori tuntui nopeasti ymmärtävän tämän olevan osa sen koulutusta. Tämäkin yksi niistä elintärkeistä perustoista tulevaisuutta ajatellen, kun siirrymme yhä lähemmäs Kodan ensimmäistä ratsastuskerrtaa
Talven laskeutuessa tänne Walesin mannuille, jatkoimme edelleen hanakasti koulutussessioitamme, tietenkin muuttuvaan ilmastoon sopeutuen. Koda reagoi yhä herkemmin merkkeihini ja meidän välinen kommunikointikin on selvästi edistynyt. Juoksutussessiot on kehittyneet monimutkaisuuksissaan, lisätessäni mukaan ravi- ja laukanvaihtoja. Kodan lihakset on myös alkaneet muovautumaan kauniisti näkyviin. Testamentti huolellisesti etenevästä koulutuksestamme ja sen tuloksista.
Fyysisten puoliensa lisäksi Koda on alkanut ymmärtämään myös minun odotuksiani. Siteemme on kasvanut yhä vahvemmaksi. Hiljainen yhteisymmärrys on nykyään aina läsnä sanoissamme. Luottamuksemmehan on se tärkein kulmakivi matkallamme, enkä voisi olla enää ylpeämpi tuosta nuoreksi oriksi nopeasti kasvavasta kuparivarsasta.
Odotuksenikin on kasvaneet, kuta lähemmäksi kolmatta vuotta Koda on ollut siirtymässä. Olemme tluoneet vahvan perustan viime kuukausien aikana ja ori alkaakin olemaan valmis seuraavaan vaiheeseen - nimittäin ratsukoulutukseen. Kaikki aikaisemmat sessiomme on valmistaneet oriita siihen, ja sen minusta pystyi näkemään Kodassa jo päällepäin. Valmiuden, nimittäin. Kaikki harjaussessiot, treenit, maastakäsin työskentelyt ovat olleet rakennuspalikoita tuota hetkeä varten, ja viimein sen aika alkaa olla käsillä.
Tulevien viikkojen aikana aloitin totuttamaan sitä ratsastajan painoon. Teimme kaiken Kodan ehdoilla; hitaasti ja varovaisesti varmistaen orin viihtyvyyden ja itsevarmuuden. Tämä on aina yhtä hauras vaihe, mutta uskon edelleen vahvasti Kodan potentiaaliin. Matkamme siitä rubiininhohtavasta uteliaasta varsakkaasta Käkiharjujen maneesissa on ollut täynnä seikkailuja, yhteistyötä ja kasvua. Kodan luonteessa on edelleen häivähdys kesyttämättömyyttä, mutta tarkasti suunniteltujen treeniemme ansiosta siitä on muovautumassa jotain oikeasti erikoislaatuista.
Tiluksille muuton jälkeen annoin Kodalle aikaa totutella uusiin puitteisiin, käsittelijöihin ja päivärytmiin. Sen ensimmäisen vuoden aikana emme juuri paljoa tehneetkään, sillä varsan kuuluu opetella ensin varsan tavoille ennen aikuistumistaan. Sen takia varsinaisia alustavia käsittelyjä ja luottamuksen perustamista aloimme työstämään vasta orin kääntyessä toiseen ikävuoteen. Tähän kuului perus hoitosessiot, ruokintaa ja ihan vain ajan viettämistä varsan kanssa - kaikki hyvin olennaisia asioita uuden siteemme rakentamisessa.
Kodan silmissä loistaa älykkyyttä ja kipuna uteliaisuutta, mikä tekee yhteisestä ajastamme aina iloa. Ori on vielä varsin kesytön, mutta olen onnistunut suuntaamaan tuon energian strukturoituun päiväohjelmaamme hyvin tuloksin.
Varsa onkin vastannut poikkeuksellisen hyvin maastakäsin koulutukseen. OIemme työskennelleet peruskäskyjen kanssa - kävely, pysähtymiset, käännökset - ja Koda onkin osoittautunut olevansa nopea oppija. Perusteet on tehneet niin ikään perustan tulevalle ratsukoulutukselle. Kodan nopeus ja laukka ansaitsevat myös maininnan; voin jo nyt nähdä potentiaalin hyville liikkeille sileällä.
Tutustutin oriin myös juoksutusliinalle. Se auttaa sitä ymmärtämään käskyjäni samalla, kun pääsee itse liikkumaan vapaammin, mutta kuitenkin hallinnassani. Huomaa selvästi, että Koda on alkanut ymmärtämään ne hienovaraisemmatkin kommunikaatiotavat; äänen ja kehonkielen. Nämä aikaiset opetukset tuleekin olemaan elintärkeitä edistyksellemme kohti ratsukoulutusta.
Noin neljä kuukautta keskityimme maastakäsittelyyn, ennen kuin siirryimme varusteisiin. Satulaan ja suitsiin tutustumiinen on varsin merkityksellinen askel jokaisen nuorekkaan koulutuksessa, ja lähestyinkin aihetta mitä varovaisimmin elkein. Kuukausien aikana rakentamamme luottamus teki prosessista onneksi jouhevaa. Koda, aina yhtä utelias, antoi minun asettaa satulan sen selkään ensimmäisellä kertaa. Orin alustava epävarmuus siirtyi hyväksynnän tieltä ja olikin kaikin puolin rohkaisevaa todistaa sen rauhallista olemusta koko session läpi.
Juoksutin Kodaa muutaman ympyrän aitauksessa satulan kanssa, jotta ori pääsi mukautumaan uuteen tuntemukseen. Sen liikkeet oli aaltoilevat ja ori tuntui nopeasti ymmärtävän tämän olevan osa sen koulutusta. Tämäkin yksi niistä elintärkeistä perustoista tulevaisuutta ajatellen, kun siirrymme yhä lähemmäs Kodan ensimmäistä ratsastuskerrtaa
Talven laskeutuessa tänne Walesin mannuille, jatkoimme edelleen hanakasti koulutussessioitamme, tietenkin muuttuvaan ilmastoon sopeutuen. Koda reagoi yhä herkemmin merkkeihini ja meidän välinen kommunikointikin on selvästi edistynyt. Juoksutussessiot on kehittyneet monimutkaisuuksissaan, lisätessäni mukaan ravi- ja laukanvaihtoja. Kodan lihakset on myös alkaneet muovautumaan kauniisti näkyviin. Testamentti huolellisesti etenevästä koulutuksestamme ja sen tuloksista.
Fyysisten puoliensa lisäksi Koda on alkanut ymmärtämään myös minun odotuksiani. Siteemme on kasvanut yhä vahvemmaksi. Hiljainen yhteisymmärrys on nykyään aina läsnä sanoissamme. Luottamuksemmehan on se tärkein kulmakivi matkallamme, enkä voisi olla enää ylpeämpi tuosta nuoreksi oriksi nopeasti kasvavasta kuparivarsasta.
Odotuksenikin on kasvaneet, kuta lähemmäksi kolmatta vuotta Koda on ollut siirtymässä. Olemme tluoneet vahvan perustan viime kuukausien aikana ja ori alkaakin olemaan valmis seuraavaan vaiheeseen - nimittäin ratsukoulutukseen. Kaikki aikaisemmat sessiomme on valmistaneet oriita siihen, ja sen minusta pystyi näkemään Kodassa jo päällepäin. Valmiuden, nimittäin. Kaikki harjaussessiot, treenit, maastakäsin työskentelyt ovat olleet rakennuspalikoita tuota hetkeä varten, ja viimein sen aika alkaa olla käsillä.
Tulevien viikkojen aikana aloitin totuttamaan sitä ratsastajan painoon. Teimme kaiken Kodan ehdoilla; hitaasti ja varovaisesti varmistaen orin viihtyvyyden ja itsevarmuuden. Tämä on aina yhtä hauras vaihe, mutta uskon edelleen vahvasti Kodan potentiaaliin. Matkamme siitä rubiininhohtavasta uteliaasta varsakkaasta Käkiharjujen maneesissa on ollut täynnä seikkailuja, yhteistyötä ja kasvua. Kodan luonteessa on edelleen häivähdys kesyttämättömyyttä, mutta tarkasti suunniteltujen treeniemme ansiosta siitä on muovautumassa jotain oikeasti erikoislaatuista.
13th Mars 2023
Copperfactsin myynti-ilmoitus tarttui silmään pari päivää ilmoituksen ilmestymisestä uudenvuoden vaihteessa. Varsan kasvattajatalli Käkiharjut ei ole aikaisemmin päätynyt vielä omiin korviini, vaikkakin tiedän tallin omistajien, Käkiharjujen, olevan aktiivisia kilparatsastajia henkeen ja vereen. Copperfacts ei suinkaan ollut aluksi ainut ehdokas, mutta ehdottomasti yksi vahvimmista. Kuparihohtoisen orivarsan vanhemmat hyppivät nimittäin molemmat 150 cm rataesteitä, ja jo pelkästään yhtä kovatasoisia vanhempia tuntuu tulevan yhä vain harvemmin vastaan. Nappasin syötin heti.
Ilmoituksessa kerrottiin kattavasti sekä varsan suvusta että varsasta itsestään. Sen vanhemmat olivat molemmat vielä suhteellisen nuoria, ja Koda oli toinen varsa kummallekin niistä. Orin emä Fact or Fiction oli selvästi aktiivisimmillaan vuonna 2020 kiertäessään kilpailuja sekä porrastetuissa että muissa yksittäisissä, PJ osallistuminen mainittuna, mutta tamma oli useammin jäänyt kisasijoituksista pois kuin saavuttanut mitään mainitsemisen arvoista. Ei siis varmasti huono päätös siirtää tamma parille mammalomille ennen uutta yritystä. Copperfactsin isällä, Copperfrostilla, tuntui olevan vähän samanlainen historia. Hänet minä kuitenkin tunnistin, sillä vuoden 2021 Power Jumpissa ori teki hienon suorituksen kutsuvieras- ja arvoluokassa, ja se teki minuun vaikutuksen. Ja oikeastaan siksi myös päädyin lopulta Kodaan muiden ehdokkaiden sijaan.
Kodan isää on luonnehdittu älykkääksi ja epäluuloiseksi estehevoseksi, kun taas sen emän on sanottu olevan herkkäsieluinen mutta potentiaalinen. Käkiharjut mainitsi ilmoituksessaan, ettei Koda ollut perinyt onneksi vanhempiensa huonoja puolia, joten nopanheittäjät ovat olleet harvinaisen suotuisia varsaa kohtaan, ja sekös minua erityisesti tässä tapauksessa kiinnostikin. Kahden hyvin omanlaatuisen hevosen jälkikasvun periessä pelkästään vanhempiensa hyvät ominaisuudet, tekisi varsasta nimittäin potentiaalisesti vaarallisen menestyjän missä tahansa lajissa. Jos puoletkaan heidän tekemistään huomioista pitäisivät paikkansa, minulla saattaisi hyvinkin olla kultakimpale hyppysissäni. Ja olen yleensä aika haka havaitsemaan pienimmätkin hippuset hiekanjyvien seasta.
Sovin Käkiharjujen kanssa varsan esittelyajan parin viikon päähän. Käkiharjujen kilpatalli sijaitsi Suomessa, ja sattumoisin Noah oli itsekin tehnyt ostotarjoukset toisesta sikäläisestä varsasta, joten lähdimme kaksistaan trailerin kanssa katsomaan näitä lupauksia. Noahin varsa oli käytännössä jo lukkoon lyöty tapaus ja sijaitsikin hieman kauempana lentokentästä, joten teimme hänen koukkauksensa ennen kuparivarsaa. Copperfactsin luokse saapuessamme taivas oli jo pitkälle punertumassa. Muistan ihailleeni kuinka lämpimät säteet sai Käkiharjujen tallin loistamaan kaikessa hienoudessaan, vaikka talli olikin varsin vaatimaton itsessään. Ja sitten muistan pysähtyneeni niille askelilleni, kun parrakas herra Käkiharju tervehti meitä ja johti meidät lähimmälle laitumelle, ja siellä Copperfacts seisoi kylpemässä ilta-auringossa ja sen kuparinhohtoinen turkki aivan kimalteli rubiineja.
Käkiharjut oli selvästi mielissään sattumasta. Kukapa ei olisi ollut. Varsan korvat ja katse kääntyi silloin meitä kohti, tarkkaavaisuutta ja uteliaisuutta huokuen, ja ori olikin kaikin puolin kuninkaallinen näky. Veimme Copperfactsin porukassa maneesin suljettuun tilaan, jossa sen kasvattaja pääsi esittelemään varsan fyysistä olemusta ja luonnollista sulavuutta. Auringonvalo leikitteli Kodan kiiltävällä karvalla, joka liikkui korostaen sen askeleiden sulavuutta. Herra Käkiharju kertoi hienoisen ylpeänä ori sukulinjan hienouksista ja toikin esille sen suonissa virtaavan potentiaalin esimerkkeineen. Isän hän mainitsi olevan älykäs päästään ja ketterä koivistaan, ja emän puolestaan määrätietoinen haluistaan ja nopea liikkeistään. Tarkkailessani varsan elegantteja askeleita, minun ei ollut lainkaan hankala huomata siinä Käkiharjun mainitsemien vanhempien ominaisuuksia. Copperfacts navigoi puomien välissä kuin vanha tekijä ja hyppi esteet itsevarman puhtaasti. Orissa oli selvästi raakaa potentiaalia mitä tarjota.
Session päätteeksi Kodan silmissä kipinöi tuli, kuin lupaus vielä näkemättömästä suuruudesta. Varsan liikkeet oli ollut kaikin puolin testamentti Käkiharjujen huolelliselle kasvatustyölle, ja että jokaisessa heidän sanassaan olisi suurella todennäköisyydellä perääkin. Mutta ennen kaikkea tahdon päästä itse näkemään siihen vastauksen.
Neuvottelimme kuparivarsasta hyvän diilin ja pääsimme nopeasti molempia osapuolia miellyttävään sopimukseen. Koda oli tuolloin noin vuoden ikäinen. Käkiharjut oli totutellut sitä erilaisiin hoitotoimenpiteisiin jo varhaisessa vaiheessa, joten ori pääsisi elämään vielä varsavuosiaan kohtuu rennossa mielessä toisenkin vuoden. Copperfacts lähti siis mukaamme paluumatkalle kohti Brittien saaria. Noahin ostama Avenirya-varsan oli tarkoitus tulla sille sekä laidun- että treenikaveri, molempien ollessa samanikäisiä. Varsojen ystävyys sai ainakin hyvän lähtökohdan, sillä niiden ensimmäinen matkansa kohti tuntematonta oli varmasti molemmille helpompi, kun niillä oli toisensa tukena.
Olen varsin tyytyväinen diiliin. Vaikka joudunkin odottamaan miltei pari vuotta ennen kuin pääsen Kodan kanssa mitään konkreettista aloittamaan ja näkemään onko sijoituksessani perää, kirjoittelen nyt silti vakain mielin orin ensimmäistä merkintää. Sen näyttö maneesissa vakuutti minut, miltei yhtälailla kuin sen isänsä pari vuotta aikaisemmin. Copperfacts onkin seuraava projektivarsani. Silloin Wassenaar on todennäköisesti siirtynyt jo kilpailemaan, joten minulla tuleekin olemaan aikaa mitä varsalle antaa.
Ilmoituksessa kerrottiin kattavasti sekä varsan suvusta että varsasta itsestään. Sen vanhemmat olivat molemmat vielä suhteellisen nuoria, ja Koda oli toinen varsa kummallekin niistä. Orin emä Fact or Fiction oli selvästi aktiivisimmillaan vuonna 2020 kiertäessään kilpailuja sekä porrastetuissa että muissa yksittäisissä, PJ osallistuminen mainittuna, mutta tamma oli useammin jäänyt kisasijoituksista pois kuin saavuttanut mitään mainitsemisen arvoista. Ei siis varmasti huono päätös siirtää tamma parille mammalomille ennen uutta yritystä. Copperfactsin isällä, Copperfrostilla, tuntui olevan vähän samanlainen historia. Hänet minä kuitenkin tunnistin, sillä vuoden 2021 Power Jumpissa ori teki hienon suorituksen kutsuvieras- ja arvoluokassa, ja se teki minuun vaikutuksen. Ja oikeastaan siksi myös päädyin lopulta Kodaan muiden ehdokkaiden sijaan.
Kodan isää on luonnehdittu älykkääksi ja epäluuloiseksi estehevoseksi, kun taas sen emän on sanottu olevan herkkäsieluinen mutta potentiaalinen. Käkiharjut mainitsi ilmoituksessaan, ettei Koda ollut perinyt onneksi vanhempiensa huonoja puolia, joten nopanheittäjät ovat olleet harvinaisen suotuisia varsaa kohtaan, ja sekös minua erityisesti tässä tapauksessa kiinnostikin. Kahden hyvin omanlaatuisen hevosen jälkikasvun periessä pelkästään vanhempiensa hyvät ominaisuudet, tekisi varsasta nimittäin potentiaalisesti vaarallisen menestyjän missä tahansa lajissa. Jos puoletkaan heidän tekemistään huomioista pitäisivät paikkansa, minulla saattaisi hyvinkin olla kultakimpale hyppysissäni. Ja olen yleensä aika haka havaitsemaan pienimmätkin hippuset hiekanjyvien seasta.
Sovin Käkiharjujen kanssa varsan esittelyajan parin viikon päähän. Käkiharjujen kilpatalli sijaitsi Suomessa, ja sattumoisin Noah oli itsekin tehnyt ostotarjoukset toisesta sikäläisestä varsasta, joten lähdimme kaksistaan trailerin kanssa katsomaan näitä lupauksia. Noahin varsa oli käytännössä jo lukkoon lyöty tapaus ja sijaitsikin hieman kauempana lentokentästä, joten teimme hänen koukkauksensa ennen kuparivarsaa. Copperfactsin luokse saapuessamme taivas oli jo pitkälle punertumassa. Muistan ihailleeni kuinka lämpimät säteet sai Käkiharjujen tallin loistamaan kaikessa hienoudessaan, vaikka talli olikin varsin vaatimaton itsessään. Ja sitten muistan pysähtyneeni niille askelilleni, kun parrakas herra Käkiharju tervehti meitä ja johti meidät lähimmälle laitumelle, ja siellä Copperfacts seisoi kylpemässä ilta-auringossa ja sen kuparinhohtoinen turkki aivan kimalteli rubiineja.
Käkiharjut oli selvästi mielissään sattumasta. Kukapa ei olisi ollut. Varsan korvat ja katse kääntyi silloin meitä kohti, tarkkaavaisuutta ja uteliaisuutta huokuen, ja ori olikin kaikin puolin kuninkaallinen näky. Veimme Copperfactsin porukassa maneesin suljettuun tilaan, jossa sen kasvattaja pääsi esittelemään varsan fyysistä olemusta ja luonnollista sulavuutta. Auringonvalo leikitteli Kodan kiiltävällä karvalla, joka liikkui korostaen sen askeleiden sulavuutta. Herra Käkiharju kertoi hienoisen ylpeänä ori sukulinjan hienouksista ja toikin esille sen suonissa virtaavan potentiaalin esimerkkeineen. Isän hän mainitsi olevan älykäs päästään ja ketterä koivistaan, ja emän puolestaan määrätietoinen haluistaan ja nopea liikkeistään. Tarkkailessani varsan elegantteja askeleita, minun ei ollut lainkaan hankala huomata siinä Käkiharjun mainitsemien vanhempien ominaisuuksia. Copperfacts navigoi puomien välissä kuin vanha tekijä ja hyppi esteet itsevarman puhtaasti. Orissa oli selvästi raakaa potentiaalia mitä tarjota.
Session päätteeksi Kodan silmissä kipinöi tuli, kuin lupaus vielä näkemättömästä suuruudesta. Varsan liikkeet oli ollut kaikin puolin testamentti Käkiharjujen huolelliselle kasvatustyölle, ja että jokaisessa heidän sanassaan olisi suurella todennäköisyydellä perääkin. Mutta ennen kaikkea tahdon päästä itse näkemään siihen vastauksen.
Neuvottelimme kuparivarsasta hyvän diilin ja pääsimme nopeasti molempia osapuolia miellyttävään sopimukseen. Koda oli tuolloin noin vuoden ikäinen. Käkiharjut oli totutellut sitä erilaisiin hoitotoimenpiteisiin jo varhaisessa vaiheessa, joten ori pääsisi elämään vielä varsavuosiaan kohtuu rennossa mielessä toisenkin vuoden. Copperfacts lähti siis mukaamme paluumatkalle kohti Brittien saaria. Noahin ostama Avenirya-varsan oli tarkoitus tulla sille sekä laidun- että treenikaveri, molempien ollessa samanikäisiä. Varsojen ystävyys sai ainakin hyvän lähtökohdan, sillä niiden ensimmäinen matkansa kohti tuntematonta oli varmasti molemmille helpompi, kun niillä oli toisensa tukena.
Olen varsin tyytyväinen diiliin. Vaikka joudunkin odottamaan miltei pari vuotta ennen kuin pääsen Kodan kanssa mitään konkreettista aloittamaan ja näkemään onko sijoituksessani perää, kirjoittelen nyt silti vakain mielin orin ensimmäistä merkintää. Sen näyttö maneesissa vakuutti minut, miltei yhtälailla kuin sen isänsä pari vuotta aikaisemmin. Copperfacts onkin seuraava projektivarsani. Silloin Wassenaar on todennäköisesti siirtynyt jo kilpailemaan, joten minulla tuleekin olemaan aikaa mitä varsalle antaa.