”Karina suoristautui ja hymy kaartui hänen kasvoilleen. Calamitous Gold Catch”, hän sanoi ylpeänä. ”Calamitous for simply the way he is. He’s like a storm, just like the one that raged when he was born. He might turn quite disastrous in the wrong hands”, Karina selitti, katsoen hopeaharjaista, vielä varsakarvassaan hiilenharmaata oria. ”But he’s also clever and capable of anything, just like his mother. I don’t think his value for his new owners will ever be countable in just money. He is so much more. A true gold catch." Päiväkirja 29/05/2023 |
Galleria
Luonteenpiirteet
Calamitous Gold Catch - lyhemmin Milo - on ylpeä, vahva ja dominoiva mutta ennen kaikkea varsin impulsiivinen luonteeltaan, ja kaiken lisäksi siltä löytyy vielä massiivinen ego-ongelmakin huonetta täyttämään. Välillä ori on varsinainen snobi; ei epäilystäkään etteikö se olisi tallin hienoimpia hevosia ja maailmankaikkeuden mahtavin, ainakin omasta mielestään, mutta syvimmillään ori on vähän varauksellinen ja ehkä aivan hitusen jopa ujonkin puoleinen, kuitenkin jatkuvan utelias ja kiinnostunut ympäristöstään. Äkkiseltään ulkomuoto siis pettää, sillä Milo osaakin piilotella näitä piirteitään erittäin taidokkaasti!
Milo on selkeästi yhden ihmisen hevonen. Sen on vaikea luottaa vieraampiin käsittelijöihin - eikä siltä sen puolin löydy paljoa halua tehdäkään niin. Näin ollen orilta puuttuu kunnioitus muita kohtaan täysin ja suoranaisesti sikaileekin useammin kuin ei. Tuntemattomien on siis parempi pysytellä tästä kauempana. Tutulle ihmiselle se ei niinkään kukkoile, mutta voimakkaana hevosena vaatii kuitenkin jämptit rajat ja jonkun, joka uskaltaa olla katsomatta orin vittuilua sormien lävitse. Kun oriin kanssa pääsee tutustumaan ja oppimaan sen niksejä, Milo on myötämielisempi antamaan luottamuksensa ja on selvästi yhteistyökykyisempi.
Miloa käsitellään tallityöntekijöiden toimesta vain pakon vaatiessa, sillä se todella on varsinainen voimapesä, eikä auta vaikka sitä talutettaisiin orikuolaimin ja kolmen kehonrakentajan kanssa. Hoitotilanteissa ja varustaessa osaa olla rauhallisemmin, mutta kaikki asiat Milon tiloissa on kuitenkin sen asioita, siivottiinpa orin karsinaa tai suittiin karvapeitettä. Kengitystilanteet tuottaa erityisen paljon tuskaa, sillä vieraisiin ei tietenkään pysty luottamaan ja kolmin jaloin paikoillaan pysyminen on jo vasten luontoa! Milo tykkää varastella asioita ihmisten taskuista, eikä niiden tarvitse olla edes herkkuja. Edellisessä elämässään se on varmaan ollut harakka.
Tämä samppanjanmusta ori tulee vahvasta kouluratsujen sukulinjasta, ja omaakin korkeatasoisen valikoiman lajille tyypillisiä taitoja. Se on lahjakas kouluratsu ja viisas päästään, ja kykenee valehtelematta mihin tahansa oikeiden olosuhteiden kohdatessa. Ratsuna kuuliainen, omaa hyvän työmoraalin ja noudattaa kyllä apuja, mutta synnynnäisenä johtajana Milon kanssa pääsee yhteistyöhön helpommin kysymällä kuin käskemällä jos sen kanssa haluaa tuloksia, sillä oriita ei väännetä väkisin tahtoon, ei sitten millään.
Mutta vain sen yhden tietyn ratsastajan kanssa ori käyttäytyy miltei sokeasti, antaa kaikkensa taidoissaan ja haluaa tehdä parhaansa ratsastajaa miellyttääkseen. Musiikin tahdissa sen meno näyttää parhaimmillaan käsittämättömän vaivattomalta ja vaikuttaa kuin se toimisi pelkästään ajatuksen voimin. Eritoten Kür luokissa Milo herää eloon ihan eri asteella. Liikkeet on aina olleet joustavat, näyttävät ja lennokkaat.
Ori on myös hienojen ominaisuuksiensa lisäksi hermostuvaa tyyppiä ja kerääkin kehoonsa helposti rauhatonta energiaa, mikä purkautuu usein paikoillaan ravaamisella ja sivuttain liikkumisella. Ei suostu pysymään paikoillaan satulan noustessa, joten Miloa ei kannata edes yrittää pidätellä aloillaan pitkään. Välillä tekee äkkispurttejakin, joten ratsastajan on parempi pitää tiukasta kiinni ja vaatiikin perusteellisen lämmittelyn ennen treenejä, tai alkaa pukittelemaan. Sopimattoman ratsastajan kanssa tilanne saattaa mennä jopa vaaralliseksi, sillä oriin ulosanti ei ole tällöin mitään muuta kuin negatiivista sanan jokaisessa muodossa.
Suuri kokonsa varastaa usein sekä ohikulkijoiden kuin katsojienkin huomion ja siitä jos mistä orii osaakin nauttia! Milo ajatteleekin koko maailman olevan sen näyttämönsä, ja rakastaakin olla valokeiloissa ja suoriutua katsojien edessä. Aistii helposti ympäröivien ihmisten mielentilan ja tuuppaa reagoimaan sen mukaan, joten kisatilanteissa, joissa ihmiset on tulleet Miloa ihailemaan ja se esiintymään, ulosanti on usein parhainta parasta. Uusissa paikoissa ilmoittaa tulostaan yleensä äänekkäästi hirnuen ja esittelee suurta kokoaan ja egoaan kahdella jalalla tepastellen. Haluaa ehdottomasti päästä tutustumaan uusin paikkoihin, joten kisamatkoilla kannattaa varata hieman ylimääräistä aikaa tuon halun tyydyttämiseen ennen areenoille astumista.
Milo on erittäin kilpailuhenkinen ja sisimmissään myös rakastava, joskin enemmän ihmisten kuin muiden hevosten kanssa. Ja tämä kertoo jo jotain, sillä jos ori ei kunnioita kuin kourallista ihmisiä, muut onkin käytännössä sitten pohjasakkaa. Asettaa itsensä siis muiden yläpuolelle eikä voi kerta kaikkiaan hyväksyä, jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Ori on syntynyt johtajaksi ja johtamaan, ja riistäytyy käsistä pienimmästäkin uhittelusta ja uhkailusta. Tätä ei siis pidä päästää muiden voimakashenkisten hevosten lähettyville sitten alkuunkaan. Paha tapa kiusata ja pomottaa heikompia hevosia aitauksissa. On reviiritietoinen ja tämän kanssa suositaankin siis ikiomaa tarhaa. Kylmien säiden aikaan orista tulee täysi kaheli.
Milo on selkeästi yhden ihmisen hevonen. Sen on vaikea luottaa vieraampiin käsittelijöihin - eikä siltä sen puolin löydy paljoa halua tehdäkään niin. Näin ollen orilta puuttuu kunnioitus muita kohtaan täysin ja suoranaisesti sikaileekin useammin kuin ei. Tuntemattomien on siis parempi pysytellä tästä kauempana. Tutulle ihmiselle se ei niinkään kukkoile, mutta voimakkaana hevosena vaatii kuitenkin jämptit rajat ja jonkun, joka uskaltaa olla katsomatta orin vittuilua sormien lävitse. Kun oriin kanssa pääsee tutustumaan ja oppimaan sen niksejä, Milo on myötämielisempi antamaan luottamuksensa ja on selvästi yhteistyökykyisempi.
Miloa käsitellään tallityöntekijöiden toimesta vain pakon vaatiessa, sillä se todella on varsinainen voimapesä, eikä auta vaikka sitä talutettaisiin orikuolaimin ja kolmen kehonrakentajan kanssa. Hoitotilanteissa ja varustaessa osaa olla rauhallisemmin, mutta kaikki asiat Milon tiloissa on kuitenkin sen asioita, siivottiinpa orin karsinaa tai suittiin karvapeitettä. Kengitystilanteet tuottaa erityisen paljon tuskaa, sillä vieraisiin ei tietenkään pysty luottamaan ja kolmin jaloin paikoillaan pysyminen on jo vasten luontoa! Milo tykkää varastella asioita ihmisten taskuista, eikä niiden tarvitse olla edes herkkuja. Edellisessä elämässään se on varmaan ollut harakka.
Tämä samppanjanmusta ori tulee vahvasta kouluratsujen sukulinjasta, ja omaakin korkeatasoisen valikoiman lajille tyypillisiä taitoja. Se on lahjakas kouluratsu ja viisas päästään, ja kykenee valehtelematta mihin tahansa oikeiden olosuhteiden kohdatessa. Ratsuna kuuliainen, omaa hyvän työmoraalin ja noudattaa kyllä apuja, mutta synnynnäisenä johtajana Milon kanssa pääsee yhteistyöhön helpommin kysymällä kuin käskemällä jos sen kanssa haluaa tuloksia, sillä oriita ei väännetä väkisin tahtoon, ei sitten millään.
Mutta vain sen yhden tietyn ratsastajan kanssa ori käyttäytyy miltei sokeasti, antaa kaikkensa taidoissaan ja haluaa tehdä parhaansa ratsastajaa miellyttääkseen. Musiikin tahdissa sen meno näyttää parhaimmillaan käsittämättömän vaivattomalta ja vaikuttaa kuin se toimisi pelkästään ajatuksen voimin. Eritoten Kür luokissa Milo herää eloon ihan eri asteella. Liikkeet on aina olleet joustavat, näyttävät ja lennokkaat.
Ori on myös hienojen ominaisuuksiensa lisäksi hermostuvaa tyyppiä ja kerääkin kehoonsa helposti rauhatonta energiaa, mikä purkautuu usein paikoillaan ravaamisella ja sivuttain liikkumisella. Ei suostu pysymään paikoillaan satulan noustessa, joten Miloa ei kannata edes yrittää pidätellä aloillaan pitkään. Välillä tekee äkkispurttejakin, joten ratsastajan on parempi pitää tiukasta kiinni ja vaatiikin perusteellisen lämmittelyn ennen treenejä, tai alkaa pukittelemaan. Sopimattoman ratsastajan kanssa tilanne saattaa mennä jopa vaaralliseksi, sillä oriin ulosanti ei ole tällöin mitään muuta kuin negatiivista sanan jokaisessa muodossa.
Suuri kokonsa varastaa usein sekä ohikulkijoiden kuin katsojienkin huomion ja siitä jos mistä orii osaakin nauttia! Milo ajatteleekin koko maailman olevan sen näyttämönsä, ja rakastaakin olla valokeiloissa ja suoriutua katsojien edessä. Aistii helposti ympäröivien ihmisten mielentilan ja tuuppaa reagoimaan sen mukaan, joten kisatilanteissa, joissa ihmiset on tulleet Miloa ihailemaan ja se esiintymään, ulosanti on usein parhainta parasta. Uusissa paikoissa ilmoittaa tulostaan yleensä äänekkäästi hirnuen ja esittelee suurta kokoaan ja egoaan kahdella jalalla tepastellen. Haluaa ehdottomasti päästä tutustumaan uusin paikkoihin, joten kisamatkoilla kannattaa varata hieman ylimääräistä aikaa tuon halun tyydyttämiseen ennen areenoille astumista.
Milo on erittäin kilpailuhenkinen ja sisimmissään myös rakastava, joskin enemmän ihmisten kuin muiden hevosten kanssa. Ja tämä kertoo jo jotain, sillä jos ori ei kunnioita kuin kourallista ihmisiä, muut onkin käytännössä sitten pohjasakkaa. Asettaa itsensä siis muiden yläpuolelle eikä voi kerta kaikkiaan hyväksyä, jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Ori on syntynyt johtajaksi ja johtamaan, ja riistäytyy käsistä pienimmästäkin uhittelusta ja uhkailusta. Tätä ei siis pidä päästää muiden voimakashenkisten hevosten lähettyville sitten alkuunkaan. Paha tapa kiusata ja pomottaa heikompia hevosia aitauksissa. On reviiritietoinen ja tämän kanssa suositaankin siis ikiomaa tarhaa. Kylmien säiden aikaan orista tulee täysi kaheli.
Sanoja kasvattajalta
"On hyvin tiukilla, että Karina malttaa tämän varsan myydä, sillä palkittu ja menestynyt isäori on naisen ehdoton ykkössuosikki. Calamitous Gold Catch ei nimenä toki viittaa mihinkään helpoimpaan kultakimpaleeseen, vaan sellaiseen, jonka eteen joutuu valuttamaan verta, hikeä ja kyyneleitä (calamitous = tuhoisa, kohtalokas). Kenties sinusta on tarttumaan haasteeseen ja taivaltamaan kivinen tie huipulle taitavan mutta kovaluontoisen orin kanssa?"
Sukutiedot
VIP MVA Fn, KTK-II, YLA2 i. Cerenis holst, 167 cm, mrn VH18-044-0079 |
ii. Ciriusevm holst, 175 cm, mrn |
iii. Cipheriusevm |
iie. Araneaevm | ie. Suchthoeve Laenaevm holst, 163 cm, mrn |
iei. Gothenburgevm |
iee. Suchthoeve Alanaevm | ||
e. Gold Caramel Billionaire amwb, 175 cm, acha VH21-155-0007 |
ei. Billions For Loveevm trak, 178 cm, rn |
eii. Billions For Powerevm |
eie. Lovekillerevm | ee. Caramel Crushevm amwb, 168 cm, gcha |
eei. Your Superhero Crushevm |
eee. Caramel Touchevm |
Ei tarjolla jalostukseen
|
Perilliset |
Sukuselvitys
Emä Gold Caramel Billionare on...
Gold Caramel Billionairen suku on pitkälti Karinan serkun Angelina Jonesin käsialaa. Kilpahevosia Yhdysvalloissa kasvattava nainen osti aikanaan tamman isänisän Billions For Powerin kilparatsukseen ja lennätti sen valtameren ylitse rikastuttamaan linjojaan. Ilmeikkään pään ja korrektin rakenteen lisäksi saksalaisorissa ilahdutti sen suuri koko - Angelinan mielestä hevonen ei voi koskaan olla liian korkea. Mustanruunikko ei ollut vain hyvännäköinen, vaan myös oikein pätevä kilpahevonen. Kuuma ja tulinen ori oli perinyt paljon isältään Billions For Effortilta, joka oli laukkaratsun uran jälkeen saavuttanut mittavaa menestystä viiden tähden kenttäkilpailuissa.
Siinä missä Power oli pahimman luokan kuumakalle ja Lovekiller ehkä jopa hieman tossu, oli niiden poika Billions For Love oikein asiallinen ja rauhallinen ori, jonka kanssa työskentely oli ensipäivistä alkaen miellyttävää. Angelina ei suinkaan ollut epäonnistunut hankkeessaan, vaan päinvastoin ylitti jopa omat odotuksensa kivutessaan ensimmäisen puhtaasti kouluhevoseksi tarkoitetun kasvattinsa kanssa maailmanmestaruuskilpailuihin ja olympialaisiin asti. Lovesta tuli lopulta arvokkain Angelinan koskaan omistamista hevosista. Orin kysyntä jalostuskäytössä oli valtaisaa niin Euroopassa, Amerikassa kuin muualla maailmalla, ja ehkäpä juuri Loven avulla Angelina kipusi yksien tunnetuimpien yhdysvaltalaisten ratsuhevoskasvattajien joukkoon.
Loven puolisot maailmalla valittiin pitkälti rahan kiilto silmissä, mutta omassa kasvatustyössään Angelina oli hyvin tarkka siitä, minkälaisiin tammoihin hän parhaan orinsa yhdisti. Naisen mielessä oli jo pidempään kummitellut ajatus suurikokoisesta väriherkusta, jonka suvussa olisi amerikanpuoliverisille tyypillisellä tavalla jotain, mitä eurooppalaisissa sukulinjoissa ei koskaan sallittaisi.
Cerenis kuuluu De Civitate Deorumin ensimmäisiin oreihin. Se hankittiin sillä perusteella että kyllähän jokaisella hienolla oriasemalla "pitää olla yksi massapuokki", mutta millainen aarre siitä kuoriutuikaan! Mustanruunikko holstein on rakenteeltaan tukeva ja klassinen, ja vaikkei sen liikkeet ehkä ole yhtä näyttävät kuin muilla tasoisillaan, niin terve ori on kuin pukki. Cerenis ostettiin kuvan perusteella Cour de Lionista, mutta nopeasti siitä tuli korvaamaton luottokilpuri aina GP-tasolle saakka. Nyt ori on jo kisaeläkkeellä, mutta mielenvirkistyksenä se käy satunnaisissa kisoissa ja toimii yhä aktiivisena harrasteratsuna, ottaen silloin tällöin vastaan myös tammoja.
Cirius on ulkonäöltään kuin Cereniksen kaksoisolento: vanhemman orin erottaa pojastaan vain merkittömyys, muuten kaksikon sukulaisuus suorastaan huutaa olemassaoloaan samasta värisävystä yhtäläisen vahvoihin poskiin ja vahvaan runkoon. Kooltaan Cirius on 175 cm, mikä tekee siitä vaikuttavan GP-hevosen. Luonnekin on orilla kuuliainen, eikä olekaan ihme että jälkeläisiä sillä on aikamoinen liuta: Cereniksen lisäksi varsoja on tällä hetkellä jo yli 50 kpl, eikä loppua näy. Cirius on nyt 17-vuotiaana jo lopettanut kisauransa, mutta terveenä se toimii edelleen ratsuna siitosuransa ohella. Voipi olla hyvinkin mahdollista, että talliin ilmestyy joskus toinenkin Ciriuksen suvusta...
Suchthoeve Laena on hieman poikaansa pienempi (163 cm), aavistuksen punertavakarvaisempi mustanruunikko kaunotar. Tämä GP-tasoinen kouluratsu on hieman kipakka hoitaa, sillä hän kertoo selkeästi mikä ei tunnu kivalta: kaviot kolisevat seiniä vasten kun vähänkin harja pyörähtää vastakarvaan. Hankaluutensa Laena kompensoi kuitenkin ratsastettavuudella: se on herkkä avuille ja sievästi ratsastavaa tamma kuuntelee kuin lukisi ajatuksia, ja siinä missä kotona pieninkin väärä tähtien asento häiritsee rouvan suoritusta, ei kisoissa sen focusta saa särkymään millään. Tämän loistavan piirteen Laena on periyttänyt myös kaikille kolmelle varsalleen, joten tämä upea urheiluhevosten linja ei ole näkemässä loppua.
Gold Caramel Billionairen suku on pitkälti Karinan serkun Angelina Jonesin käsialaa. Kilpahevosia Yhdysvalloissa kasvattava nainen osti aikanaan tamman isänisän Billions For Powerin kilparatsukseen ja lennätti sen valtameren ylitse rikastuttamaan linjojaan. Ilmeikkään pään ja korrektin rakenteen lisäksi saksalaisorissa ilahdutti sen suuri koko - Angelinan mielestä hevonen ei voi koskaan olla liian korkea. Mustanruunikko ei ollut vain hyvännäköinen, vaan myös oikein pätevä kilpahevonen. Kuuma ja tulinen ori oli perinyt paljon isältään Billions For Effortilta, joka oli laukkaratsun uran jälkeen saavuttanut mittavaa menestystä viiden tähden kenttäkilpailuissa.
Siinä missä Power oli pahimman luokan kuumakalle ja Lovekiller ehkä jopa hieman tossu, oli niiden poika Billions For Love oikein asiallinen ja rauhallinen ori, jonka kanssa työskentely oli ensipäivistä alkaen miellyttävää. Angelina ei suinkaan ollut epäonnistunut hankkeessaan, vaan päinvastoin ylitti jopa omat odotuksensa kivutessaan ensimmäisen puhtaasti kouluhevoseksi tarkoitetun kasvattinsa kanssa maailmanmestaruuskilpailuihin ja olympialaisiin asti. Lovesta tuli lopulta arvokkain Angelinan koskaan omistamista hevosista. Orin kysyntä jalostuskäytössä oli valtaisaa niin Euroopassa, Amerikassa kuin muualla maailmalla, ja ehkäpä juuri Loven avulla Angelina kipusi yksien tunnetuimpien yhdysvaltalaisten ratsuhevoskasvattajien joukkoon.
Loven puolisot maailmalla valittiin pitkälti rahan kiilto silmissä, mutta omassa kasvatustyössään Angelina oli hyvin tarkka siitä, minkälaisiin tammoihin hän parhaan orinsa yhdisti. Naisen mielessä oli jo pidempään kummitellut ajatus suurikokoisesta väriherkusta, jonka suvussa olisi amerikanpuoliverisille tyypillisellä tavalla jotain, mitä eurooppalaisissa sukulinjoissa ei koskaan sallittaisi.
Cerenis kuuluu De Civitate Deorumin ensimmäisiin oreihin. Se hankittiin sillä perusteella että kyllähän jokaisella hienolla oriasemalla "pitää olla yksi massapuokki", mutta millainen aarre siitä kuoriutuikaan! Mustanruunikko holstein on rakenteeltaan tukeva ja klassinen, ja vaikkei sen liikkeet ehkä ole yhtä näyttävät kuin muilla tasoisillaan, niin terve ori on kuin pukki. Cerenis ostettiin kuvan perusteella Cour de Lionista, mutta nopeasti siitä tuli korvaamaton luottokilpuri aina GP-tasolle saakka. Nyt ori on jo kisaeläkkeellä, mutta mielenvirkistyksenä se käy satunnaisissa kisoissa ja toimii yhä aktiivisena harrasteratsuna, ottaen silloin tällöin vastaan myös tammoja.
Cirius on ulkonäöltään kuin Cereniksen kaksoisolento: vanhemman orin erottaa pojastaan vain merkittömyys, muuten kaksikon sukulaisuus suorastaan huutaa olemassaoloaan samasta värisävystä yhtäläisen vahvoihin poskiin ja vahvaan runkoon. Kooltaan Cirius on 175 cm, mikä tekee siitä vaikuttavan GP-hevosen. Luonnekin on orilla kuuliainen, eikä olekaan ihme että jälkeläisiä sillä on aikamoinen liuta: Cereniksen lisäksi varsoja on tällä hetkellä jo yli 50 kpl, eikä loppua näy. Cirius on nyt 17-vuotiaana jo lopettanut kisauransa, mutta terveenä se toimii edelleen ratsuna siitosuransa ohella. Voipi olla hyvinkin mahdollista, että talliin ilmestyy joskus toinenkin Ciriuksen suvusta...
Suchthoeve Laena on hieman poikaansa pienempi (163 cm), aavistuksen punertavakarvaisempi mustanruunikko kaunotar. Tämä GP-tasoinen kouluratsu on hieman kipakka hoitaa, sillä hän kertoo selkeästi mikä ei tunnu kivalta: kaviot kolisevat seiniä vasten kun vähänkin harja pyörähtää vastakarvaan. Hankaluutensa Laena kompensoi kuitenkin ratsastettavuudella: se on herkkä avuille ja sievästi ratsastavaa tamma kuuntelee kuin lukisi ajatuksia, ja siinä missä kotona pieninkin väärä tähtien asento häiritsee rouvan suoritusta, ei kisoissa sen focusta saa särkymään millään. Tämän loistavan piirteen Laena on periyttänyt myös kaikille kolmelle varsalleen, joten tämä upea urheiluhevosten linja ei ole näkemässä loppua.
Periyttää:
✓ Samppanjaa väritystä ✓ Kaksijalkaravia ?
- Ravi
- Käynti - Jalat ja kaviot
heikko
heikko heikko
+ Kestävyys
+ Rohkeus + Kokoamiskyky
erinomainen
erinomainen hyvä |
KRJ vt. 1/10
0 starttia | 0 voittoa | 0 sijoitusta | = 0 %
|
Almanakka |
Palkintorahat 0 v€Ennätys 0 %
|
Sijoitus
|
Prosentit
|
|
Luokka
|
Alaisuus
|
Kisapaikka
|
Päivämäärä
|
Näyttelytulokset
|
Vertical Divider
|
[
|
Päiväkirja
29th May 2023
Viikot vierivät verkkaisesti kohti kesää, mutta myrskysieluisessa orivarsassa ei ollut mitään verkkaista. Päivä päivältä hopeaharja pysyi aina vain pidempään ja aina vain kauemmin poissa emänsä viereltä, eikä Goldikaan enää lopulta jaksanut kaivata varsaa takaisin vierelleen. Päinvastoin, tamma tuntui huokaisevan helpotuksesta aina silloin, kun vauhdikas ori käytti energiansa johonkin muuhun kuin emänsä kimpussa loikkimiseen. Jokin projekti hopeaharjalla tuntui olevan meneillään koko ajan; milloin se oli naapuritarhan asukkaiden kanssa käymässä keskusteluita aidan herruudesta, milloin taas kaivamassa kuoppia tai riepottelemassa risuja. Ori suhtautui rohkeasti ympäristöönsä ja kaikkeen vastaan tulevaan eikä tuntunut tajuavan lainkaan omaa pienuuttaan.
Parivaljakon puuhia aidan reunalta seuraili niiden omistaja, Karina Kultasaari. Blondin kasvoilla väreili murheellinen häivähdys, eikä mietteisiinsä uponnut nainen huomannut puolisonsa saapumista. ”What’s on your mind, darling?” Konsta Kultasaari kysyi, laskien kätensä rakkaansa harteille, saaden Karinan säpsähtämään. ”Oh god, don’t creep up on me like that!” Karina murahti ja jatkoi sitten: ”I already got an offer for the stallion. Good price, even more than I had hoped. From the UK.” Konsta katsoi vaimonsa kasvoja tutkien, etsien sieltä vihjettä murheen syystä. ”That’s great news. Isn’t it?” hän kysyi varoen. ”I’ve grown quite fond of him. Feels hard to let go”, Karina myönsi, ojentaen kätensä Goldille, joka oli saapunut aidan vierustalle. Orivarsa seurasi täyttä laukkaa perässä, pysähtyen juuri ja juuri ennen sähkölankaa. Se oli jo oppinut läksynsä niiden osalta.
Konsta oli hetken hiljaa, etsien oikeita sanoja. Tietenkin varsan myyminen hyvään hintaan oli ylivoimaisesti järkevin ratkaisu, mutta Karina varmasti tiesi tämän jo itsekin. ”He’s your horse, so whether you sell him or not is up to you. But you know, Great Britain should be a great place for superstars to grow”, Konsta totesi lopulta, yrittäen hymyllä piristää puolisoaan. “I know, I know. I will sell him”, Karina vastasi, kyykistyen eteensä astelleen varsan tasolle. ”You know, I would’ve called you Milo, had you stayed here”, blondi totesi hiljaa, rapsuttaen varsaa korvan takaa. “What is that short for?” Konsta kysyi, koska Karina oli vielä eilen sanonut, ettei ole päättänyt lopullista nimeä.
Karina suoristautui ja hymy kaartui hänen kasvoilleen. ”Calamitous Gold Catch”, hän sanoi ylpeänä. ”Calamitous for simply the way he is. He’s like a storm, just like the one that raged when he was born. He might turn quite disastrous in the wrong hands”, Karina selitti, katsoen hopeaharjaista, vielä varsakarvassaan hiilenharmaata oria. ”But he’s also clever and capable of anything, just like his mother. I don’t think his value for his new owners will ever be countable in just money. He is so much more. A true gold catch.”
Selityksen aikana Milo oli jo kyllästynyt seisomaan rapsuteltavana. Se oli laukannut tarhan toiselle puolelle katsomaan tiellä liikkuvia polkupyöriä syvän mielenkiinnon vallassa. Goldi ravasi sen perässä höristen, intoutuen lopulta mukaan jälkeläisensä leikkiin. ”That’s a great name”, Konsta totesi, katsoessaan nyt takajaloillaan tasapainoilevaa orivarsaa.
Parivaljakon puuhia aidan reunalta seuraili niiden omistaja, Karina Kultasaari. Blondin kasvoilla väreili murheellinen häivähdys, eikä mietteisiinsä uponnut nainen huomannut puolisonsa saapumista. ”What’s on your mind, darling?” Konsta Kultasaari kysyi, laskien kätensä rakkaansa harteille, saaden Karinan säpsähtämään. ”Oh god, don’t creep up on me like that!” Karina murahti ja jatkoi sitten: ”I already got an offer for the stallion. Good price, even more than I had hoped. From the UK.” Konsta katsoi vaimonsa kasvoja tutkien, etsien sieltä vihjettä murheen syystä. ”That’s great news. Isn’t it?” hän kysyi varoen. ”I’ve grown quite fond of him. Feels hard to let go”, Karina myönsi, ojentaen kätensä Goldille, joka oli saapunut aidan vierustalle. Orivarsa seurasi täyttä laukkaa perässä, pysähtyen juuri ja juuri ennen sähkölankaa. Se oli jo oppinut läksynsä niiden osalta.
Konsta oli hetken hiljaa, etsien oikeita sanoja. Tietenkin varsan myyminen hyvään hintaan oli ylivoimaisesti järkevin ratkaisu, mutta Karina varmasti tiesi tämän jo itsekin. ”He’s your horse, so whether you sell him or not is up to you. But you know, Great Britain should be a great place for superstars to grow”, Konsta totesi lopulta, yrittäen hymyllä piristää puolisoaan. “I know, I know. I will sell him”, Karina vastasi, kyykistyen eteensä astelleen varsan tasolle. ”You know, I would’ve called you Milo, had you stayed here”, blondi totesi hiljaa, rapsuttaen varsaa korvan takaa. “What is that short for?” Konsta kysyi, koska Karina oli vielä eilen sanonut, ettei ole päättänyt lopullista nimeä.
Karina suoristautui ja hymy kaartui hänen kasvoilleen. ”Calamitous Gold Catch”, hän sanoi ylpeänä. ”Calamitous for simply the way he is. He’s like a storm, just like the one that raged when he was born. He might turn quite disastrous in the wrong hands”, Karina selitti, katsoen hopeaharjaista, vielä varsakarvassaan hiilenharmaata oria. ”But he’s also clever and capable of anything, just like his mother. I don’t think his value for his new owners will ever be countable in just money. He is so much more. A true gold catch.”
Selityksen aikana Milo oli jo kyllästynyt seisomaan rapsuteltavana. Se oli laukannut tarhan toiselle puolelle katsomaan tiellä liikkuvia polkupyöriä syvän mielenkiinnon vallassa. Goldi ravasi sen perässä höristen, intoutuen lopulta mukaan jälkeläisensä leikkiin. ”That’s a great name”, Konsta totesi, katsoessaan nyt takajaloillaan tasapainoilevaa orivarsaa.
© Karina Kultasaari VRL-11911
5th May 2023
Maanantain ja tiistain välisenä yönä keväinen myrsky lipui rannikolle lupia pyytelemättä. Voimakas merituuli riepotteli oksat irti puista ja sai tallin vintin humisemaan uhkaavasti, kuin soittaen mahtipontisen fanfaarin jonkin suuren kunniaksi. Tämän myrskyn riehuessa saapui maailmaan orivarsa varhain aamuyöllä. Goldi oli hoitanut homman kuin raskaan sarjan ammattilainen, ja tuore jälkeinen sai jo ternimaidossa niin tuhdin annoksen itseluottamusta, että vähempikin olisi voinut riittää. Kumpaakaan ei myrskyn uhittelu ja huuto haitannut. Päinvastoin, sillä pieni tuulahdus myrskytuulta tuntui sulautuneen siihen sieluun, joka nyt hopeanmustan puoliverivarsan kehoa asutti.
Muutama tunti myöhemmin, aamutallia tekemään saapuneen Eerikan raottaessa karsinan ovea autuaan tietämättömänä emänsä taakse taitavasti piiloutuneesta varsasta, tunki hopeaharjainen ori itsevarmuutta uhkuen itsensä käytävälle, jättäen emänsä huolestuneena puhisemaan peräänsä. Kaviot miltei kipinöiden, horjumisestaan huolimatta ylpein askelin, se toteutti vauhdikkaan kunniakierroksen käytävällä, palaten sitten omatoimisesti maitobaarin luokse. ”Karina, good morning. Goldi’s foal is here. And he is quite feisty, I must say”, Eerika sanoi puhelimeen, rapsutellen kullanhohtoisen tamman otsaa. Goldin olemuksessa oli häivähdys huolta – tamma tuntui aistivan, ettei tämä jälkeläinen tulisi olemaan yhtä kuuliainen kuin kaksi aiempaa.
Muutama tunti myöhemmin, aamutallia tekemään saapuneen Eerikan raottaessa karsinan ovea autuaan tietämättömänä emänsä taakse taitavasti piiloutuneesta varsasta, tunki hopeaharjainen ori itsevarmuutta uhkuen itsensä käytävälle, jättäen emänsä huolestuneena puhisemaan peräänsä. Kaviot miltei kipinöiden, horjumisestaan huolimatta ylpein askelin, se toteutti vauhdikkaan kunniakierroksen käytävällä, palaten sitten omatoimisesti maitobaarin luokse. ”Karina, good morning. Goldi’s foal is here. And he is quite feisty, I must say”, Eerika sanoi puhelimeen, rapsutellen kullanhohtoisen tamman otsaa. Goldin olemuksessa oli häivähdys huolta – tamma tuntui aistivan, ettei tämä jälkeläinen tulisi olemaan yhtä kuuliainen kuin kaksi aiempaa.
© Karina Kultasaari VRL-11911